Paimentyttö

Prim pääsi corgien paimennuspäivään kuokkimaan. Pienessä aitauksessa tutustumaan kesyihin lampaisiin. Söpöjä tyyppejä.
Eipä se niitä pelännyt, aluksi vähän ihmetteli ja sitten alkoi kiertämään aitoja pitkin ympäri. Uskalsi mennä myös väliin jne.
Kauheasti tuosta nyt ei muuta nähnyt kuin että ei niitä pelkää, käyttäytyy kohtuullisen korrektisti yms. sellaista pientä. Ehkäpä siitä jonkun sortin paimen kuoriutuisi jos vaan olisi mahdollisuus.
Täytyy nyt harkita jos vaikka saisi sen kanssa käytyä uudestaankin :o) Hauskaahan se oli, Prim tuntui ihan tykkäävän kyllä.

Kiitos Sarille ja Ninjalle matkaseurasta ja muustakin! Ninja oli oikein kiltisti ja ymmärsi myös lampaiden päälle, Sari turhaa pelkäsi.

Videopätkää eiliseltä.

Kisat Purinalla

Jipi jipi, eka radalta nolla, sillä 2. Pirtun ja Timon perään, plussana 2. Agi-Serti. Nyt sitten odotellaan ensi kesään viimeisiä hyppy- kuin agilitysertejä.
Eka rata olikin varsin kelvokas (- se yksi paniikki karjaisu "tänne" kun Voltti läksi lukemaan mun aavistuksen irtoavasta kädestä väärää hyppyä, siinä pieni lenkki).
Hyppis vakuutti minut ikäväkyllä boikotoimaan jonkun tuomarin ratoja. Ei päätä ei häntää, edes naisen logiikalla ei saanut siinä otetta mistään. Hyllytettiin komeasti, mutta niin hyllytti 99% nopeista koirista ja  todennäköisesti yli puolet muistakin. Ei siitä enempää.
Toka agilityrata oli ihan kiva taas. Puomin jälkeinen elämähän on meillä vähän jännä jos jään jälkeen. Ja jälkeen jäin, otti ihan oikein muurin, jonka jälkeen luulin sen käyttäneen nenänsä putkessa... voihan luulo, ei ollut ainakaan tuomari sitä nähnyt. No seliseli, mutta löysäilin ehkä vähän ja yhden takaakierron sitten jätin vajaaksi. Muuten rata ihan ok tuntuinen jne. Kovaa kulkee, hyvin hyppää ja asenne kohallaan. Kääntyä tietysti voisi ehkä vähän helpommalla ja paremmin. Toisaaltaan esim. niistot on kyllä ihan huiput.
Kokeilin kisan jälkeen sen hylly kohdan -> ei niin mitään ongelmaa!

Tuntui taas kivalta. Tietty nolla aina tuntuu, mutta tekeminen muutenkin. Voltti tuntui nauttivan myös ja tehtiin melko paljon ihan samalla radalla juttuja koko ajan. Paitsi hyppiksellä. Tai tehtiinhän me sielläkin, sekoiltiin urakalla ;)

Torstai

Syksy tosiaan alkoi. Treenimäärät huipussaan!

Torstaina alkoi myös meidän yöryhmä, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Laura&Pasi ja Raisa minun lisäksi. Mukavaa treeniseuraa, varmasti saa taas irtikin treeneistä jotain ja koska myös kaikki koirat ovat minusta huippuja, ohjaajista puhumattakaan ;),  (enkä lainkaan ole puolueellinen), niin jaksaa, jaksaa yökukkua!

Pätmän oli mennyt loikkauksin eteenpäin, siis niin hieno. Todella! Pirkko meni Pasin kanssa, siinä riittää vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Näin myös Raisan Bessin ekan kerran, Repoahan on saanut ihailla jo kauemmin. Siistii, pupsi! 

Vähän itse olin nuupahtanut torstaina ja tarkoitus oli tehdä vain vähän Voltilla ja Primillä pyörittelyjä. 

Voltin ne jarrut tietyissä kohtaa on olemattomat eikä niihin tainnut tulla perustavan laatuista parannusta nytkään. Täytyy miettiä. Se myös tietää niin hyvin omasta mielestään minne ollaan menossa ja miten. Radanlukutaito alkaa olla huipussaan ja tämähän ei todellakaan aina ole se paras ja halutuin taito. Meni jo, ei edes korvaa lotkauttanut. Ei se karkaile väärille esteille tms., mutta jos kerta tonne, niin sitten kanssa sinne. Nih. 

Miten olinkaan unohtanut täysin nuo haltuunotot pyörityksin? Raisalta heti nappasin ne treenivalikoimaan! Minä olen pyöritellyt vain hypyillä, en aikoihin "tyhjässä". Nyt molemmilla koirilla ne tulevat treenilistalle ainakin hetkeksi. 

Plus taas se, että mun maailman suloisin koira ei ole maailman kiltein ja nöyrin siellä agilityssa. Riepu asennetta edes hippunen mukaan. Nyt.

Primpula pampula räyhi lelulle ja teki hommia. Uusi halli - mitäs siitä! Veto putkiin oli kova, pussi toisen kerran koskaan ja ei ongelmia. Vähän pyörittelyjä tosiaan ja ekan hypyn takana odottelua. Paljon palkkailin siitä, en halua enää koskaan lähtöongelmallista koiraa! 

Pihalla Prim on tehnyt kujakeppejä. Hyvin se menee ne suorilta, aina ei kulmat muistu mieleen. Avokulma on helpompi, varmasti myös taittaminen sinne kropalle helpompaa. Saas nähdä miten käy kun joskus niitä alkaa kaventamaan. Onneksi asialla ei taida olla kiire lainkaan.

Myös vähän tokoilua. Perusjuttuja. Ei kai se mitään oikeasti osaa, mutta välillä tekee. 

Nyt jos alkaisi ryystää nuo viimeiset kahvitipat kupin pohjalta ja suuntaisi Purinalle. Olo kisaamiseen ei ole varma ja tyyni, mutta jospa pikkasen asennetta löytyisi. Ripaus edes. Ja onhan se Voltin kanssa meneminen hauskaa. Sellaista veitsenterällä taiteilua paljolti. Siistiä siis.

jarruja prkle!

Voltti Vallaton jatkaa vallottomuuksia. Tai ehkä paremminkin sloganinsa hiomista "jarruttelu on nynnyille!". Kai sitä on tässä ylikiltiksi mussukaksi, etupulpetin tytöksi liikaa sanottu. Nyt se on jostain hankkinut kulahtaneen nahkarotsin ja virittänyt mopoaan salaa muilta. Nyt keulii ja kovaa!
Kuitenkin kotona se sitten vie mopon kiltisti talliin ja siistii kuraroiskeet & vahaa sen kerran viikossa, pyyhkii tassut ennen sisälle tulemista ja asettelee rotsin kauniisti henkariin. Istuu sohvan nurkkaa ja katsoo vain alle 16v. tarkoitettuja ohjelmia.

Sporttiksen tiistain treeneissä pääosin ihan ok, mutta tosiaan läpi tulee jarruista todella helposti. Tai oikeammin vain yhdestä, mutta se oli tarpeeksi ärsyttävää.
Muuten joo ihan ok. Vauhtia riitti jne. Puomi oli niin nopea ettei mitään jakoja ehtiä ennen koiraa alasmenolle. Sitä saa mitä tilaa.

Tänään Janitalla. Nolla treeniä ja voihan ketutus käyrä. Se jarru... ja vaikka tehtiin nolla treeniä, niin silti jumahdin siihen ajatukseen. Tehtiin joo sitten lopulta pätkissä kun meinasi kuolo korjata. Tai siis väsy.
Lopuksi nollalla koko rata, jee.
Ne linjat. Katso koiran silmiä. Lukitus. Mene jo. Osaatte kyllä. Sairaan nopea. Käsi alhaalla _koko ajan_. Vautsi vau ja voi ei!
Siis sain mitä halusin, konkreettista apua ja ajatusta juurikin niihin jarruihin. Nyt hempeilyt romakoppaan, kunnon käskyä silloin kun tarvitaan. Suu kiinni muuten ja ohjaan vaan. Meneehän se, ihan silleen vautsi vau-luontoisesti. Pakko myöntää.

Timppa treenasi Viuhkalla ja ne meni aikasen hienosti! Se kohta, missä minä menetin hermoni kun ei jarruta, ei käänny, niin Timppa&Viuhka teki sen niin hyvin. Oho.

Minä olen puhki poikki väsynyt ja kipeä. Myös tyytyväinen, iloinen, onpas taas treenaaminen hauskaa. Ehkä tämä taas uuteen nousuun jne.
Kivaa!

Tietty tylsempiäkin juttuja. Harmitus ystävän puolesta. Sille, tai millekään, ei vaan aina voi mitään, odottelua ja myötäelämistä.
Ja Pätmänin lonkat oli arvioinut Liman C/C. Pöh, kerta oli arponut B:en ja C:en välistä ja koiralla ei mitään kummempaa vaivaa ole (kuin aavistuksen matalat maljat ja hiukan löysyyttä), niin miksei sitten B? Voi kuvata myöhemmin ja löysyyskin todennäköisestä hävinnyt sitten ja kirjainyhdistelmä kivempi.
Pääasia on kuitenkin, että koiraa ne eivät tule vaivaamaan. Voi jatkaa harrastuskoira uraansa oikein hyvillä mielin. Kyynäret 0/0 ja muutenkin luusto priimaa!

Kaipa se arkeen palaaminen herätti myös treenihalut. Tai sitten syksyinen aurinko ja siivouksen laistaminen...
Prim pihalla vähän uutta eli merkille menemistä. Ensiksi palloa sinne taakse ja sitten vain lähetyksellä. Hetken mietti mistä se palkka tulikaan ja tarjosi oikeaa tapaa melkein heti. Siitähän se palkka tuli eli menemällä merkin taakse. Riittää kun menee ja palkka lentää.
Perusasentoa ja muutaman askeleen seuraamisia. Yrittäminen on kova, aamuruoalla tekeminen on näppärää superahneen pennun kanssa.
Vähän kujakeppejä. Vieläkin on aika väljät, ei olla tehtykään nyt juuri ollenkaan ja sehän tietysti harvoin eteenpäin vie mitään. Hyvin se suoralta ne juoksee läpi. Avokulmankin nappaa hyvin, sulkukulmaa ei mitenkään. Joskos laittaisi ohjurit hetkeksi.

Käväistiin myös kentällä. Voltin kanssa Aata ja sen jälkeistä elämää neliöllä. Pumpperit Aalla ja myös hyppäyttämistä vaan siihen alas. En vaan nyt keksi tuohon mitään. Täytyy kysyä viisaammilta ja pohtia hetki asiaa.
Siis meni ihan ok ja hyvin oli kuulolla jnejne. Mutta A ei ole rentoa rullausta vaan tarttee käskytystä eikä taida silloinkaan olla 100% varma.
Prim sai tehdä neliöllä vähän sitä sun tätä ja hienosti tekikin.

Pieni lenkki kaikkien kanssa, hiukan talon siistimistä ja mukavia vieraita. Vielä kun heitti Juulin Tuusulaan, niin siinähän se sunnuntai menikin lupsakasti.

Baila baila

Viikko on mennyt aikalailla töitä tehdessä. Rästejä löytyisi vielä...
Flunssa myös hiukan salakavalasti hiipi talouteen, onneksi ei nyt kipeyttänyt kovasti ketään. Mutta sen verran ettei mihinkään hikiliikuntaan jaksanut itseään puskea.

Tiistaina kävin Hi-Halla vetämässä vielä yhden tekniikkatreenin. Hauskaahan se on, mutta toisaaltaan oppiiko kukaan mitään siinä tunnissa? Toisaaltaan on vain 1-3 tekniikkaa ja parilla esteellä kaikki pääsevät sitä kokeilemaan ja treenaamaan pienryhmissä. Koitan katsoa päältä.
Ennen sitä Voltti teki hiukan keinua pääosin. Ei ihme ettei tykkään siellä aikaa viettää. Täysiä päähän ja täydellinen pysähtyminen = keinu lyö takaisin niin kovaa, että pieni koira lentää melkein ympäri :(
Pari toistoa ja siihen sai loppua meidän treenaamiset sillä puukeinulla. Vaarallinen vehje, joka varmasti opettaa koirat hiipimään tai loikkaamaan!


Eilen olikin Omien ja Hitin kultamitallipartyt. Näissä pippaloissa ei panostettukaan korkkareihin, kampaukseen ja fiiniin pukeutumiseen. Rubikiin kuutio-teemalla mentiin. Kivaa oli, hauska idea ja kaupankäynti näytti sujuvan useimmilta mainiosti! Läksi sinne keltaisessa hameessa, oransseissa legginsissä, valkoisissa kengissä, punaisessa t-paidassa, sinisessä rusetissa. Loppuillasta olikin punaiset tennarit (2 kokoa liian suuret), punainen lasten 7-9v. hame (ja se mahtu päälle, kiitos kuminauharesorin), se t-paita, punainen villatakki ja punaiset legginsit sekä punainen pellennenä. Tyylikästä? Not.
Mutta oli todella mukavaa, rentoa, tekemistä, höpisemistä, parit silmänurkkaa kostuttavat puheet, mukavat lahjukset (ja kaiketi myös mieluista), paljon ystäviä ja tuttuja, hyvää ruokaa, paljon juomaa ja ihania pikkuleivoksia! Hieno bändi, tanssittavaa musiikkia jne.
Värikkäimmät juhlat koskaan :D


Kotiudun ihan hyvissä ajoin tänään Tuorlassa nukutun yön jälkeen. Päikkärit ja treenaamaan. Pitkästä aikaa.. Tehtiin Sarin ja Mian kanssa 19 esteen rata kontakteilla. Päällejuoksua jokunen, koirille tilaisuuksia olla vallattomia ja karkailla putkiin, kovasta vauhdista tekemistä.
Pojat omistajineen olivat kyllä aika taitavia. Vip on kovasti kehittynyt ihan selkeästi. Pyry nyt on jo melkoisen pätevä ja se vauhti, huh!
Voltin kanssa pääpaino oli kontakteista. Päätin vahvistaa niitä juoksuversioita ja pysytään nyt siinä. Tehtiin ensiksi se rata nollalla läpi ja ei huonosti minusta lainkaan. Hioin sitten kontakteja ja sain keinultakin sen lähtemään ennen aikojaa eli ennenkuin se laskeutui.
Puomi oli kyllä taas aika hieno, olen tyytyväinen. Kunhan vaan pysyisi ja radatkin olisivat sellaisia, että pärjään sillä.
A tuottaa ongelmia. Käytin nyt 1 pumpperia ja sen paikan kanssa saa olla tarkka. Tosi helposti loikkaa liian aikaisin alas.
Lopuksi myös vasen/oikein kääntymisiä kontakteilta kun olen takana. Apuna käytin pituuden merkkitolppaa.

Primillä myös vähän jotain. Päällejuoksu on hiukan vaativa vielä, joutuu olemaan tarkkana ettei vaan mene ohi. Tekniikoita ilman kovaa vauhtia ja meni ihan ok. Tykittelee putkiin aikamoista vauhtia ja tykkää leikkiä 2on-2off peliä. Vielä en tiedä millaiset kontaktit sille yrittää rakentaa isona. Katsotaan.
Harjoiteltiin myös pussi. Eipä siinä ollut mitään kummallista. Rohkea pentu <3

Ehkä se tästä taas alkaa, treenitkin :) Luvassa on kuitenkin huippis treenejä ja mukavimmassa porukassa. Vielä kun pääsisi mukaan myös. Sitä toivoessa.

Nooran ottamia ja kokoomia kuvia OneMind Dogs-päivityksestä.

Paluu arkeen

Mökkeily on kivaa, mutta toi matka... kun ajamiseen menee melkein väkisin se 7h, niin tympii. Työpäivän pituus melkein. Mutta kaikkeen tottuu. Ei sitä mökkiä vaihtaisi. Vaikka välillä mieleen hiipii ajatus etsiä paikka lähempää. Mutta ei se olisi sama. Siellä on mun lapsuuden metsät ja paikat. Tunneasioita.
Onneksi koirat matkustavat loistavasti. Yhden pysähdyksen taktiikalla ne jaksaa kuorsata koko matkan, myös Prim. Riepu oli vaan kotimatkalla niin ärtyisä, että jouduin vaihtamaan koirien paikkoja ja laittamaan sen häkkiin. Jossa se ei pysty jostain syystä nukkumaan :( En ymmärrä, tilaa on ihan samalla tavalla eikä tarvitse jakaa kenenkään kanssa. Niin se istuu ja mulkoilee.
Maliina oli saanut nauttia melkein ainoan koiran päivistä kotosalla (appivanhemmat olivat sopivasti käväiseet tässä välillä 2 koiransa kanssa). Ja olikin sitten täysi idiootti, mun hermot eivät kestä. Sitä ahdisti kun tultiin, illan ravailu pitkin taloa aiheutti melkein raviurat... Primille tiuski ja pölläytteli ilman mitään syytä. Muille ei uskalla. Toivottovasti taas tasaantuu muutamassa päivässä.

Ei me mökillä ihan vaan oltu metsässä, saunassa tai nukuttu. Pihahommia, sisähommia, remonttihommia. Remontti-Jussi käväisi kyläilemässä ja hirsien vaihto on viikon päästä, lattiat yms. sitten vähän myöhemmin. Mukava tyyppi. Ihmiset siellä ovat vaan, miten sen sanoisi, mutkattomia. Hymyileviä. Elämäntavastaan kiinni pitäviä. Osa, ei tietenkään kaikki.
Rahasta ja ylellisyydestä tingitään pystyäkseen asumaan ja olemaan siellä missä haluaa. Elämälaatu, kiireettömyys, luonto, happi, vapaus ja tila.
Minua hymyilyttää vieläkin keskustelut. "Kun hetken asuin kerrostalossa ja siellä ei ollut mitään omaa tilaa. Siinä talven väkersin perhoja. Sitten niitä olikin niin paljon, ettei ikinä tarvii tehdä enää. Mitä sitä sitten tekee? Istuu lähikuppilassa kaljatuoppi edessä? Mies tarttee omaa tilaa ja omaa tekemistä." Tämän jälkeen hetken keskustelu naisen ja miehen tarpeista ja tekemisistä ;o)
Meidän tien alussa on talo, johon on muuttanut uusi perhe jostain päin Suomea. Lapsia x-määrä, vaimo kotona vielä ja mies töissä Tuupovaarassa & tekee jotain pieniä remonttihommia. Heillä on piha täynnä elukoita! Hevosia. Lampaita jokunen. Mulli, jonka laittavat lihoiksi nyt syksyllä. Lehmä, joka tulee antamaan heille maidon. Vihanneksia omasta takaa. Mielenkiintoista seurata kuinka heidän projekti mahdollisemman omatoimisesta elämästä etenee.

Pienesti ajatus karkaa siihen tosiasiaan, että viihdyn liiankin hyvin siellä.

Koirien kanssa tuli tokoiltua hiukan mökkipihalla. Sellaista pikaista, vähän ja tunteella.
Voltti oli kadottanut tunnarit! Ekalla juoksi ja nappas vaan jonkun. Oho. Tokalla jo haisteli, maisteli yhtä väärää ja sitten toi oikean. Tämän jälkeen muisti palasi, nenä aukesi ja kaikki vaikeatkin selvitti ongelmitta. Ehkei melkein 3kk tauko asiasta tehnytkään hyvää? Oli myös pitkä nurmi ja pikahajustettu kapula. Millä ei pitäisi olla minkään sortin väliä.
Luoksetuloissa oli hienot stopit, ne oli löytyneet tauolla takaisin. Seuraaminen oli jonkinlaista, jäävät aina oikein. Kaukoissa ei edistänyt. Tunnelma pysyi ja hauskaa oli.
Prim teki perusasentoja taas. Se on suorastaan liikuttava yrittäessään kovasti olla. Seuraamista muutaman askeleen verran ja myös lennossa vauhdikkaita seuraamisia. Ehkei ihan seuraamisesta pysty puhumaan... jotain sinnepäin juttua enempikin.
Kiertämällä seis ja maahan. Lakoaa siististi! Mutta seis tarkoittaa sille nyt hyppään ilmassa ympäri nenä takaisinpäin = nami/lelu lentää, missä se on??? Auts. Menikö joku vähän pieleen, ehkä.
Paikalla olemista istuen ja maaten. Ja seisten. Niin että pystyisi kiertämään koiran, onnistumis% ei ollut 100. Jos edes 50. Mutta siitä se lähtee.

Agility, mitä se on. Ei olla treenattu ja ei taideta treenatakkaan ennen ensi viikkoa. Sitten pyörähtääkin treenit hyvin käyntiin!
Josta tuli mieleen, että taidan olla tosi huono kilpailija. Tykkään treenata, treenit menee kohtuu hyvinkin jne. Mutta kisat ei. Pääsääntöisesti siis. Treenaanko väärin vai enkö vaan osaa kisata. Juuri nyt ei ole edes mitään kamalaa kisavimmaa. Ehkä taas treenataan hetki ja sitten vimma iskee päälle. Ja onnistuminenkin ehkä. Toivottavaahaan se olisi.