Torstaina alkoi myös meidän yöryhmä, hiukan muuttuneella kokoonpanolla. Laura&Pasi ja Raisa minun lisäksi. Mukavaa treeniseuraa, varmasti saa taas irtikin treeneistä jotain ja koska myös kaikki koirat ovat minusta huippuja, ohjaajista puhumattakaan ;), (enkä lainkaan ole puolueellinen), niin jaksaa, jaksaa yökukkua!
Pätmän oli mennyt loikkauksin eteenpäin, siis niin hieno. Todella! Pirkko meni Pasin kanssa, siinä riittää vauhtia enemmän kuin tarpeeksi. Näin myös Raisan Bessin ekan kerran, Repoahan on saanut ihailla jo kauemmin. Siistii, pupsi!
Vähän itse olin nuupahtanut torstaina ja tarkoitus oli tehdä vain vähän Voltilla ja Primillä pyörittelyjä.
Voltin ne jarrut tietyissä kohtaa on olemattomat eikä niihin tainnut tulla perustavan laatuista parannusta nytkään. Täytyy miettiä. Se myös tietää niin hyvin omasta mielestään minne ollaan menossa ja miten. Radanlukutaito alkaa olla huipussaan ja tämähän ei todellakaan aina ole se paras ja halutuin taito. Meni jo, ei edes korvaa lotkauttanut. Ei se karkaile väärille esteille tms., mutta jos kerta tonne, niin sitten kanssa sinne. Nih.
Miten olinkaan unohtanut täysin nuo haltuunotot pyörityksin? Raisalta heti nappasin ne treenivalikoimaan! Minä olen pyöritellyt vain hypyillä, en aikoihin "tyhjässä". Nyt molemmilla koirilla ne tulevat treenilistalle ainakin hetkeksi.
Plus taas se, että mun maailman suloisin koira ei ole maailman kiltein ja nöyrin siellä agilityssa. Riepu asennetta edes hippunen mukaan. Nyt.
Primpula pampula räyhi lelulle ja teki hommia. Uusi halli - mitäs siitä! Veto putkiin oli kova, pussi toisen kerran koskaan ja ei ongelmia. Vähän pyörittelyjä tosiaan ja ekan hypyn takana odottelua. Paljon palkkailin siitä, en halua enää koskaan lähtöongelmallista koiraa!
Pihalla Prim on tehnyt kujakeppejä. Hyvin se menee ne suorilta, aina ei kulmat muistu mieleen. Avokulma on helpompi, varmasti myös taittaminen sinne kropalle helpompaa. Saas nähdä miten käy kun joskus niitä alkaa kaventamaan. Onneksi asialla ei taida olla kiire lainkaan.
Myös vähän tokoilua. Perusjuttuja. Ei kai se mitään oikeasti osaa, mutta välillä tekee.
Nyt jos alkaisi ryystää nuo viimeiset kahvitipat kupin pohjalta ja suuntaisi Purinalle. Olo kisaamiseen ei ole varma ja tyyni, mutta jospa pikkasen asennetta löytyisi. Ripaus edes. Ja onhan se Voltin kanssa meneminen hauskaa. Sellaista veitsenterällä taiteilua paljolti. Siistiä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti