jarruja prkle!

Voltti Vallaton jatkaa vallottomuuksia. Tai ehkä paremminkin sloganinsa hiomista "jarruttelu on nynnyille!". Kai sitä on tässä ylikiltiksi mussukaksi, etupulpetin tytöksi liikaa sanottu. Nyt se on jostain hankkinut kulahtaneen nahkarotsin ja virittänyt mopoaan salaa muilta. Nyt keulii ja kovaa!
Kuitenkin kotona se sitten vie mopon kiltisti talliin ja siistii kuraroiskeet & vahaa sen kerran viikossa, pyyhkii tassut ennen sisälle tulemista ja asettelee rotsin kauniisti henkariin. Istuu sohvan nurkkaa ja katsoo vain alle 16v. tarkoitettuja ohjelmia.

Sporttiksen tiistain treeneissä pääosin ihan ok, mutta tosiaan läpi tulee jarruista todella helposti. Tai oikeammin vain yhdestä, mutta se oli tarpeeksi ärsyttävää.
Muuten joo ihan ok. Vauhtia riitti jne. Puomi oli niin nopea ettei mitään jakoja ehtiä ennen koiraa alasmenolle. Sitä saa mitä tilaa.

Tänään Janitalla. Nolla treeniä ja voihan ketutus käyrä. Se jarru... ja vaikka tehtiin nolla treeniä, niin silti jumahdin siihen ajatukseen. Tehtiin joo sitten lopulta pätkissä kun meinasi kuolo korjata. Tai siis väsy.
Lopuksi nollalla koko rata, jee.
Ne linjat. Katso koiran silmiä. Lukitus. Mene jo. Osaatte kyllä. Sairaan nopea. Käsi alhaalla _koko ajan_. Vautsi vau ja voi ei!
Siis sain mitä halusin, konkreettista apua ja ajatusta juurikin niihin jarruihin. Nyt hempeilyt romakoppaan, kunnon käskyä silloin kun tarvitaan. Suu kiinni muuten ja ohjaan vaan. Meneehän se, ihan silleen vautsi vau-luontoisesti. Pakko myöntää.

Timppa treenasi Viuhkalla ja ne meni aikasen hienosti! Se kohta, missä minä menetin hermoni kun ei jarruta, ei käänny, niin Timppa&Viuhka teki sen niin hyvin. Oho.

Minä olen puhki poikki väsynyt ja kipeä. Myös tyytyväinen, iloinen, onpas taas treenaaminen hauskaa. Ehkä tämä taas uuteen nousuun jne.
Kivaa!

Tietty tylsempiäkin juttuja. Harmitus ystävän puolesta. Sille, tai millekään, ei vaan aina voi mitään, odottelua ja myötäelämistä.
Ja Pätmänin lonkat oli arvioinut Liman C/C. Pöh, kerta oli arponut B:en ja C:en välistä ja koiralla ei mitään kummempaa vaivaa ole (kuin aavistuksen matalat maljat ja hiukan löysyyttä), niin miksei sitten B? Voi kuvata myöhemmin ja löysyyskin todennäköisestä hävinnyt sitten ja kirjainyhdistelmä kivempi.
Pääasia on kuitenkin, että koiraa ne eivät tule vaivaamaan. Voi jatkaa harrastuskoira uraansa oikein hyvillä mielin. Kyynäret 0/0 ja muutenkin luusto priimaa!