sunnuntai

Tuli mahdollisuus treenata alueellisessa nextarissa Elinan treeni sunnuntaina. Tietysti käytin mahdollisuuden hyväksi.
Aiheena tulos tai ulos, virheestä, mikä tahansa se onkin, pois radalta. Kaksi yritystä, sitten treenaten.
Tämä on ollut minulle hankalaa aina. Töpeksin ne kaksi yritystä johonkin, sillä viimeisellä treenikierroksella saan sitten ainakin melkein koko radan tehty nollana läpi. Asia, josta viimeksi Janitan kanssa puhuttiin ja mietittiin miksi ja kuinka saisi heti sen fiiliksen.
Radalla oli 29 estettä ja se oli suoritettavissa täysin. Olkootkin, että muistamisen kanssa oli pieni ongelma kun samaa kohtaa pyörittiin useampi kerta. Mikä kierros meneillään?
Voltin kanssa ekalla kerralla nollana läpi koko rata! Uskomatonta ja huojentavaa, me pystymme.
Olkootkin, että se ei mikään flow rata ollut. Muutamia pitkähköjä kaarroksia, melkein kielto (jarrut eivät todellakaan olleet ruosteessa eilen). Mutta pääasia oli, että nopea tempoinen rata päästiin läpi ilman virheitä.
Miksi me päästiin onnistuttiin heti?
Siinäpä kysymys. Ehkä onnistuin hakemaan sen olotilan. Siihen en tarvitse suurta keskittymisrauhaa tai mitään, muutama minuutti ja usko siihen, että siellä ei ole mitään mitä ei osattaisi. Luottamus koiraan, se todellakin osaa ja minä vaan olen kartturina mukana näyttämässä että tuonne ja noin. Ohjaus päällä, katse koirassa. Ajatukset olivat siis suunilleen noin.
Se, miten se todellisuudessa meni, on ehkä aavistuksen toinen.

Lopuksi vaan treenattiin pätkiä, nostin rimat 65cm. Ihan lopussa yksi kopahti.
Pätkät meni hyvin ellei jopa todella hyvin. Kaarteet sai pieniksi ihan vain rytmittämällä hiukan omaa liikettä. Ehdin vaikka ja mihin, mietin jo onko Voltti superhidas vai mikä ihme. Ehkä täytyy uskoa, että se on "vain" se, että rytmitys ja osaaminen alkaa pelata. Pystyn ennakoimaan ja jättämään Voltin hoitamaan hommansa.
Aika siistiä :o)

Sosiaalista elämää ei saa unohtaa. Se on aina kivaa kun on mukavia, kannustavia ystäviä ympärillä. Iso osa tulee siitäkin treeni ilosta. Sitä arvostaa kovin etenkin kun muuten aikalailla teen itsekseni.
Tottakai on hauskaa, että joku joskus pyytää treenaamaan yms. Tai käydään kimpassa syömässä vaikka  ABCllä, mutta mukavaahan se on. Uusia tuttavia, vanhoja ystäviä ja kaikkea siitä väliltä.

Ison ilon tuo myös se, että kasvatit alkavat olla niin hienoja ja omistajatkin taitavat tykätä niistä aikalailla :) Pirkko oli lauantaina mennyt samaisen radan niin hienosti, kaikki kehuivat ja ylistivät. Muutenkin kun  se vaan Lauran kanssa on niin hieno. Oksennus heidän käännöksiä. Nautin katsoa heidän menoa vaikkei se aina ole vielä harmoonista ja kaikki palat ei vielä joka kerta loksahda täysin paikoilleen, mutta se on sitä nin supersiistiä veitsenterällä menoa kuitenkin isolla osaamisella. Upeaa!
Sari ja Pyry, niiden meno alkaa olla tosi hienoa. Pyry on järkyn nopea, elastinen ja kuitenkin aika kiltti poika. Osaamista löytyy molemmilta, vielä kun Sari luottaa siihen! Ja lopettaa liian kriittisenä olemisen.
Pikku pennut ovat myös maailmalla ja kuulumisia tulee ahkeraan. Rei muutti vasta perjantaina Susanille. Ikäväkyllä se oli pöhkinyt asioille jonkun verran lauantaina. Olen kovin harmissani siitä, mutta toisaaltaan se tietysti osaksi kuuluu pennun kehitykseen. Mutta jos enempi pöhkii tai tuntuu epävarmalta, niin olen kyllä vähän kummissani. Toivottavasti nyt menee ohi kunhan kotiutuu.

Oman (hetken) ilon keskellä harmitus suuri monen ystävän puolesta. Täytyy vaan toivoa parasta ja pitää peukkuja. Joskus elämä on...