Rei

Kuinka nopeasti pentuun kiintyykään. Vaikka kokoajan olen tiennyt, että se lähtee, niin silti. Kaikki tietävät, tai ainakin nyt tietävät, että minusta on aivan mielettömän hauska puuhailla pentujen kanssa. Katsoa kuinka ne oppivat ja oivaltavat, seurailla kuinka ne kehittyvät. Yrittää vahvistaa ja tukea, mutta kuitenkin myös karsia jos on karsittavaa.
Rein kanssa en ole ehkä tehnyt oikein mitään, enempi vain lellutellut, katsellut maailmaa ja antanut kokemuksia. Toivottavasti pääosin positiivisia. Tosin "ei"-sanan opettelu on ollut tarpeen. Neiti on melkoisen kova käyttämään hampaitaan myös ei toivottuihin kohteisiin. Erikoisalaa on kengät ja niiden kuljettaminen pitkin taloa. Ja minne lie, sillä meillä on nyt kolmet pikkukengät parittomina.
Ahneus on loputon. Lauantaina se oli saanut jyrsittyä kuivamuonasäkkiä aitauksen läpi. Minä en huomannut heti ja annoin sille päiväruokaa. Ja se söi sen tuhottomalla vauhdilla. Hetken päästä huomasin säkin ja tyhjiin juodun vesikupin. Ja pallokalamaisen Rein. Ei tästä onneksi seurannut kuin päivän paasto ja tuhottomasti kakkaa. Paasto ei ollut mieleinen lainkaan ja hyeenamaisin ottein se yritti syödä kaiken syötäväksi kelpaavan!
Yrittää pirulainen varastaa sohvapöydältä ja toisilta koirilta. Ihan helpolla ei usko, mutta uskoo sitten kuitenkin. Sen minkä muistaa.
Taistelutahtoa on ja saalistakin riittää. Keskittymiskykyäkin. Ikävämpi puoli on haukkuherkkyys, ilo haukkuja ja kiihtyessä voi ääntä piisata. Siihen olen hiukan puuttunut, tulevan tokokoiran ikävämpi ominaisuus.
Niin selkeitä paimenkoiran elkeitä en ole nähnyt kenessäkään koirassani aiemmin. Paimentaa muita koiria, heittäytyy maahan ja tuijottaa. Kiertää ympäri. Pirkko taisi tätä tehdä myös ainakin jossain määrin ja tekee vieläkin.
Onneksi sillekin on niin hyvä ja loistava koti odottamassa, jo 4 yön päästä. Nyyh ja hurraa. Molemmat :o)

Videopätkä eilisestä puuhailusta. Kiersi keppiä ekan kerran, myös kapulan hakemista ekaa kertaa.