On hassua kuinka piristyy kun pääsee treenaamaan kivojen kanssa. Ja omien, ihanien koirien. Vaikkei aina olisi niin superhyper vautsivau-menoa.
Eilenkin oli aika kiire työpäivä, olin kotona vasta puoli kahdeksan jälkeen illalla. Koirat lenkille ja kappas kello olikin jo reilusti yli kahdeksan. Kiireellä Voltti ja Prim kyytiin, juoksukengät eteisestä ja menoksi.
Kunto ei kestä ihan kauheaa rääkkiä vieläkään. Voltti sai treenata hiukan lyhyemmän session, mutta kerta meni kohtuullisen hienosti, niin mitäs sitä hinkkaamaan. Alussa kyllä hups vaan meni väärälle hypylle kun rintamasuunta aukesi sinne. Ja jos ei edes katso oikeaan suuntaan niin pelkkä esteen nimen sanomisen ei auttanut edes pikku älykköä. Kolmannella kerralla kuitenkin saimme radan läpi nollalla ei edes huonolla. Ne löysät sylkkärit isoilla esteväleillä vaatii hiomista ja ajattelua selkeästi.
Prim oli aikasen vallaton. Sehän ei ole koskaan tehnyt puomia, pelkkää alastulon paikkaa. Tykkää tarjota sitä. Hi-Han kentällä aika hyvin kestää häiriöt yms. Puomi oli alhaalla niin päätin hyödyntää sen. Nostin ylemmäs ja juoksi oikeaan paikkaan. Minkäänlaista häiriötä ei sitten just nyt sillä hetkellä kestänytkään. Häntä ylös, räyh ja väy. Hoh hoijaa.
Lähtötilanteita sitten. Leikkii peiliä. Viuhka geeni iski. Iik. Hassu. Ihan kuin ei muka tajuaisi mitä nyt ja miksi palauttelin ryömimisestä. Lopulta rima tassujen eteen. Taisi auttaa.
Pieni pätkä ohjauksia ja hyvin osasi putkelta kääntymisen. Tuli valssiin, meni nurkka hypyn ja niistonkin muka hiffasi ja se löysä sylkkäri oli hiukan liikaa, mutta onnistu sekin sitten. Ohoh.
Tein sen kanssa vielä toisen kerran lähinnä pysymistä paikallaan ja kerran suutahdin ja snaoin vähän rumemmin. Mitä tapahtuukaan? (toim huom. tässä tapauksessa Voltti laittaisi korvat luimuun, nuolisi suupieliään, katselisi seinille ja kyynel valuisi pitkin poskea). Prim tottelee, korvat höröllä odottaa lupaa, tassukaan ei liikahda. Palkkaus taakse ja rallattaa iloisena pitkin hallia. Uudestaan ja sama. Kolmas kerta ja hups, taas ryömi. Tiukempi "kröhöm, _nyt_". Ei ryömi muttei myöskään luimistele tai näytä pahoittaneen lainkaan mieltään.
Vähän 2o2o, tekee töitä että saa palkkaa ja kesti häiriöitä. Siihen olikin hyvä lopettaa, loppukevennykseksi parit putket ja putkijarrut (jotka toimi).
Minä jatkan kröh kröh-linjaa ja ajoittaista kähisemistä. Ehkä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti