Jossain viiraa

ja pahasti. Tullut treenattua taas tokoa. Kahtena päivänä peräkkäin jopa.

Eilen hallilla kovassa häiriössä (siellä suhas 9 koiraa ees taas yhtäaikaa) molemmat tytöt tekivät niin iloisella asentaalla kivasti. Voltti pääsi paikallaoloihin, ekan kerran sitten kesäkuun. Molemmat ongelmitta. Tosin makuulla pötkähti kyljelle siihen suuntaan mihin mentiin piiloon.
Voltti teki askelsiirtymiä ja takaapään käyttö treeniä naksuttimen kanssa. Ohjatun noudon taas niin siististi.
Luoksetulo, valuu stopissa. Tai helposti ennakoi. Voi voi, tarttis kai tehdä jotain.
Prim keskittyi keskittymään. Hyvin keskittyikin, kai tuo isompi häiriö on helpompi kuin pienempi ja satunnainen. Treenattiin jäävistä odottamista, saatiin onnistumisia.
Seuraaminen on vaikeaa… poikittaa, edistää.
Hyppyä ja kappas, nyt se malttoi seistä kuin tatti siellä hypyn takana! Ja ei videokameraa.
Ruudunkin löysi. Siinäkin joutuu miettimään, mutta luulen Primin kanssa oikea tie on juuri tuo ettei voi vetää täysiä pää tyhjyyttä humisten.
Noutoa taas malttiharjoituksena, kapulasta luopumista ja oikean tarjoamista. Olen niin ylpeä siitä, tämä oli kolmas kerta ja se niin muisti ja tarjosi oikein. Jee!

Tänään lentokentällä Sarin kanssa. Molemmat teki vähän omiaan, saatiin häiriötä samalla.
Mietin sitä seuraamista uudestaan ja palkkaamista. Sain onnistuneita pätkiä, jos menis tuolla hetken ja katsoisi mihin se johtaa.
Jäävistä taas odottelua, varsin hyvin malttoi.
Paikallaoloa, onnistui kivasti. Mutta sitten otettiin häiriö. Lelujen lentelyys ei sortunut. Mutta kun Sari kutsui Ninjaa, läksi. Ja toisenkin kerran. Saatiin lopuksi onnistunut suoritus, jee.
Vielä nouto, voi kuinka olen tyytyväinen.

Voltti teki vain pikaisia askelsiirtymiä ja kaukot sekä noutoa perusjuttuna. Unohdin treenata luoksetulon stoppia.

Sitten lenkille ja maailmaa parantamaan :)
Kiitos Sari taas kerran!

ps. meille tuli hoitoon 3 bortsua. Yksi keski-ikäinen, vähän ehkä nyrpeä lady. Sen siskonlapsi, jo äiti koira sekin, varsin mukava tapaus. Ja edellisen ihana pupsi, joka on ihan valloittanut meidät.
Mikä parasta, koko bc lauma, meidän ja vieraat, tulevat toimeen loistavasti. Lady nyt vähän nyrpistelee, mutta kun kukaan ei sitä kovin tosissaan ota eikä ala haastamaan, niin rauha maassa ja antaa nyrpistellä. Äiti koiran kanssa ollaan vähän keskusteltu kovasta yrityksestä availla ovia tai tulla ikkunan kautta sisään (kai alkoi olla tylsää) ja kun päästiin yhteisymmärrykseen, niin ollaan kovin kavereita. Pupsin kanssa me lässytellään hauskoja asioita.
Lenkitys 6 bortsun kanssa onnistuu kohtuullisesti, vieraat remmissä ja omat irti.
Mutta pientä päivitystä saisi säässä tapahtua. Tuo kuratassujen määrä on vähän hulppea. Tammikuussa pitäisi olla lunta ja pakkasta eikä kuraa, mutaa, märkää harmautta ja ankeaakin ankeaampaa. Ai marraskuu muka synkkä, hah.