päivitystä

Katselin muutamia agilityvideoita. Osa samoilta radoilta, joita olin mennyt itsekkin. Tiedän ettei etenkään pitkäkoipisiin miehiin voi verrata omaa vauhtia. Mutta… Jos ohjaaja X hölkyttelee paikasta A paikkaan B ja odottelee nopeaa koiraansa siellä tovin verrataan ohjaajaan Saija, joka yrittää liikuttaa itseään tavalla, jota hyvällä tahdolla voisi kutsua juoksuksi, paikasta A paikkaan B ja on niin myöhässä, että nopea koira rukka ehtii kääntyä väärään suuntaan ja pelastelu kalastelu toimii/ei toimi. Yhtälö ei siis toimi.
Ei siinä aina auta vaikka koittaisi sen kiiturinsa itsenäiseksi ja taitavaksi opettaa, jonnekin sitä olisi ehdittävä silti. Auttaisi myös jos osaisi valita ne oikeat ohjaustavat ja -linjat.
En ole käynyt juoksulenkillä kuin ehkä syyskuussa? Tokihan siinä on välissä keuhkokuume, mystinen anemia yms., mutta silti. Ei kai se nopeus kehity tässä keski-ikäisen täti-ihmisen kropassa vain katsomalla Emmerdalea ja treenaten agility kerran kaksi viikossa?
Onneksi, tai ikävä kyllä, en ole asian kanssa ihan yksin. Niinpä meitä olikin kolme hölkyttelemässä urheilukentällä. (Siis ihan sillä punaisella mikä lie alustalla! Viimeksi jalkani sellaiselle laskenut ehkä ylä-asteella?) Otti koville, mitä sitä kaunistelemaan. Happi loppui ja jalat meni makaroniksi. Onneksi pakotettiin venyttelemään.
Yllättäen sitten seuraavana päivänä kipeyttä löytyi enimmäkseen kyljistä. Siis täh? Onko minulle hengittäminen niin rankkaa vielä, että kylkiluiden välilihakset kipeytyy? Vai mikä?

Ja kappas, tänään löysin itseni lentokentältä hölkkäilemästä. Nyt tosin koirat mukana vauhdittamassa. Ehkei ihan ollut 60m mun spurtit. Mutta spurttailin silti! Ja tuntui niin paljon pahemmalta kuin keskiviikkona. Ja venyttelin taas, katsoessa juurikin eilisiä Emmerdaleja. Ja palkitsin itseni syömällä puolikkaan myslileivän.

Tokoiltu myös hiukan. Voltin aivot on narikassa välillä, mutta ei se haittaa. Jos se kaivelee niitä vähän mukaan, niin on minun makuisesti tekevä. Totuus tosin löytyy tuolta jostain. Ehkä Veikkolan kokeesta muutaman viikon päästä?
Prim. Voihan villikko, teini ja höpötys. Se on kyllä sellainen enrgiapesä. Seuraaminen on vaikeaa, edistää, poikittaa tai on ihan pää pystyssä ja sitten aivastelee kun räkä valuu kurkkuun.
Maltti ei ole valttia tällä neidillä. Mutku juokseminen ois niin siistii! Luulen ettei meillä tule ongelmia vauhtiliikkeiden kanssa… Merkin osaa jo kivasti, ruutuunkin menee vaikka joutuu miettimään. Miettiminen on hyvästä. On joutunut tekemään sitä nyt noudossa. Päässä raksuttaa ja aika hyvin ne palikat lomittuu siihen liikkeeseen. Kohta jo ehkä päästään eteenpäin tässäkin.

Eilen liitelyä, Pasi teki 1-lk radan. Onneksi on päästy sieltä pois. Ihan pärseestä. Osanottoni Sari ja Mia, ne on kamalia.
Voltilla myös vähän erottelu juoksupuomi vs. pysäytys.
Prim pääsi tekemään madallettua keinua ja tadaa-ei pelännyt yhtään. Sinne meni ja kovaa. Hyvä hyvä.
Teki radan alkua ensin, teki vieläpä hyvin. Rengastakin, eihän se sitä osaa oikeasti. Mutta teki nyt ihan putkesta vauhdilla. Mutta mietinpä tässä vain, että kannattaakohan tehdä kun se on aika kookas ja rengas matalalla, iskeekö selkänsä. Jos odottaisi hetken niin voi nostaa ylös.
Eteenmenoa ei ihan supisuoralla linjalla, mutta kyllä melkein. Meni ohi jonkun aina. Raisa oli kiltti ja auttoi. Hyvin kyllä irtoo, se siitä treenistä koko talvena.
Lopuksi takaaleikkauksia, hyvin lukee. Mutta minun tarttee ehdottomasti lähteä liikkeelle eikä jäädä odottelemaan. Kappas.

Illalla, tai yöllä, kamalan hyvää keskustelua Raisan kanssa. Olkootkin, että osa ehkä meni jonnekin hyvän maun rajoille, mutta se asia puoli. Jalostus, riskit, kuka katsoo mitäkin riskinä ja kuinka paljon niitä pystyy ottamaan/sokeuttamaan itsensä. Meillä on aika samanmoiset ajatukset, sehän helpottaa kovasti keskustelua ;)
Keksin, tai keksittiin, vaan aika kauhuskenaariokin. Toivottavasti se pysyy vain ajatuksena kamaluudesta eikä ikinä toteudu. Miettii kyllä, että miksi sitä kasvattaa? Miksei vaan osta koiria?
No jos ei kasvattaisi yhtään ja pysynyt omissa valinnoissa, niin maailmassa ei olisi maailman parasta Volttia. Eikä Pirkkoa. Eikä poikia. Saati Wupseja. Pitäisikö tyytyä näihin onnen kantamoisiin.