paimenessa ja höpinää

Tänään Primin kanssa paimentamassa, Virpi koulutti ja lampailla 3 kertaa. Siis me oikeasti opeteltiin jotain, ajatuksen ja piirroksien kera. Tarvitsee miettiä etukäteen eikä vaan mennä ja tehdä. Ja kun minä oikein mietin, niin onnistumisia tuli ihan paljonkin. Tosin ei minun yksin tarvinnut miettiä, Virpi ihan kertoi mitä tehdä, miksi ja milloin. Prim tekee kyllä kun sille kerrotaan mikä on toivottua, sallittua jne.
Hermostua ei saa. Ei saa kiljua. Ei huitoa. Ja mitä kaikkea...

Pienessä aitauksessa, siis tosi pienessä, numeroa isompi häkistä, lampaiden väliin menoa. Koira käteen ja siitä. Vähän oli Primille jännä paikka kun ei lampaat mahtuneet niin väistämään, meinasi suu aueta (ja silloin aukesi myös ohjaajan suu... mitä ei saanut tehdä ainakaan pahalla äänellä). Mutta parilla toistolla itsevarmuus nousi ja sehän meni jo niin sukkelaan. Uusi käsky: väli.
Sieltä aitauksesta lampaat pois. Kerran ne läksi vähän sitten kauemmaksi kun ohjaaja oli vähän pois kartalta. Sinne meni pellon toiseen päähän. Kaksi kertaa tosin taas saatiin ne ihan kivassa järjestyksessä ulos ja pysymään siellä missä haluttiinkin (ainakin suunilleen).
Pellolla flänkkejä, peruskuljetusta. Peruskuljetuksessa temmon säätelyä. Oli se kuulkaa tyylikäs siinä hiipiessä (täydellinen paimennussanaston käyttö: koira kun siinä hiipii). Ei voi mitään, mutta oli. Uusi sana: steady.
Flänkeissä vähän haettiin pulleutta kaariin. Ja sitä pään kääntämistä. Uusi sana: now. Uusi sana: get.
Kuulkaa toimi kikat, ei vaan saa liikaa käyttää. Mutta tulipa välimatkaa ja pyöreyttä (ehkei ihan termistöt ole hallussa, sorry).
Poispäinajoa (=perässä juoksua). Voihan lampaat ja niiden veto. Oli _vaikeaa_. Kuinka se muka olikin niin helppoa aiemmin. Nyt ei ollut, ei yhtään. Minä en osaa kulkea suoraan.  Prim haluaa pysäyttää lampaat. Minä olen väärässä paikassa. Toisen ja kolmannenkin kerran. Lampaat menee huitsin nevadaan ja takaisin. 2 askelta ja vau. Lopuksi ehkä jo ainakin 5m ja vau. Voihan poispäinajo. Siitä tulee uusi kirosana. Tosin täytyy huomenna tehdä sitä taas.

Virpin tapa neuvoa, kouluttaa ja selittää on kyllä hyvä. Selkeää ja sopivaa, ei mitään kaunisteluja vaan miten asiat on ja miten ne tehdään.
Prim taisi saada ihan positiivista arvostelua. Hyvä se on ja paremmaksi tulee. Onhan se. Ja vaikkei olisi, niin ei kerrota minulle.

Tassut on selkeästi kipeät, siellä mudassa ja pehmeällä nurmella ei mitään näkynyt, mutta sepelillä heti kulki vaivalloisesti. Sama kotona, nurtsilla ok ja muuten ei mitään.

Kohta alkaakin työrumba, odotan oikeasti innolla :o)
Tosin samalla omat treenikuviot on ihan auki, ei niitä taida edes olla. Kaikki tuntuu treenaavan jossain ja ryhmissä ja valmennuksissa ja missä lie. Minä ehkä sitten päivisin hallilla yksikseni. Saanko säälipisteitä? Vähän nyyh olo.

Pirkko Pasin kanssa on taas nollatellut kaiketi urakalla. Onnea! Siellä alkaa myös pentuesuunnitelmat olla aika hyvällä mallilla eli super kiitureita tulossa (toivottavasti). Pirkko on yhtään liioittelematta varmasti yksin nopeimmista koirista Suomessa tällä hetkellä (ellei nopein). Silti se on ohjattavissa, kiitos huolellisen koulutuksen. Plus muutenkin aika kiva rekku :o)