Viikko vierähtänyt

Kaikenlaista mahtunut taas viikkoon, koiramaista ja ei koiriin liittyviä juttuja.

Kävimme paimentamassa, tällä kertaa poispäinajo ei tuntunut niin vaikealta. Ei se mitään kymmenien metrien kuljetusta ole, mutta askel ja metri kerrallaan oikeaan suuntaan edes.
Kaariin tarvitsee sitä pulleutta, välillä on ja välillä ei. Ne kriteerit... Prim haluaa myös pysähtyä aina samaan paikkaan suhteessa minuun ja väittää tietävänsä oikean paikan täysin. Nyt ei sitten saanut pysähtyä kun haluaa. Ja huomio, oikeaan suuntaan ne flänkit ja lähteminen on siistimpää. Vasemmalle paljon vaikeampaa ja yrittää myös mennä oikealle aina kun silmä välttää.
Voltille sitä paineen luomista oikein. Kun hän niin häntää heiluttaen menisi sataa ja tuhatta siellä. Toki lampaille kohteliaasti, ettei ne vaan suutu tai pahoita mieltään. Sellaiset kivat villakasat.

Agilitya Purina Centerissä, katselemassa Turun jaoston maajoukkueen menoa. Vähän siinä Voltilla samalla... alku aina hankala, joku sellainen sanonta on kaiketi olemassa. Voin allekirjoittaa sen täysin.
Onneksi sitten loppu ei ollut niin hankala. Melkein sain ihan vautsi vau-fiiliksiä.
Lenkkeilyä, siellä taas porhalsi 7 bordercollieta sulassa sovussa. Tämä on edelleen ihan hassua ja hienoa, en ole oikeastaan törmännyt yhteenkään bortsuun kaveripiirissä, joiden kanssa ei omat voisi olla vapaana.

Voltti ja Prim pääsi molemmat tekemään agilitya vielä seuraavanakin päivänä, kiitos Tiina ja Pete.
Sitä sun tätä. Kivaa tehdä välillä pyörittelyjä ja menemistä. Primillä oli vaikeuksia pujottelussa, sen rytmin pitämisessä. Osaksi ehkä voisin hiukan auttaa ja helpottaa uudessa paikassa asiaa. A:lla tulee liian kovaa ja pysähtyy maahan. Tuo on nyt toistunut muutamia kertoja eli ehkä siihen tarttee puuttua.

Tokoilua Lauran kanssa. Voltti oli yli-iloinen melkeimpä ja Prim sellainen kun se nyt on. Kivaa oli, aikaa kului myös höpöttelyyn :o) Eino on kyllä komea nuori mies.

Perjantaina vielä Mikkeliin. Lauantaina MAHin hallilla kouluttelua. Jälleen oli kyllä mukavaa! Hiukan aina jännittää uudet ihmiset ja koirat, osaako niille nyt sanoa mitään ja osaako sanoa oikein. Mutta mukavia, ja moni myös tuttuja, tyyppejä ja niinkuin aina, hienoja koiria.

Sitten hurautettiin katsomaan Imatralle tammaa. Kiva, kiltti heppa. Peruspolle, jolla hypätty kilpaa aina 110cm saakka, ponnu ei riitä isompiin ja omistajalla halu päästä eteenpäin. Mietitään...
Olimme kotona vasta puolenyön jälkeen ja aamulla nyt olisi ollut tokokoe Forssassa, ajamaan olisi pitänyt lähteä seitsemän jälkeen heti. Katsoin kelloa vähän ennen kuutta, päätin torkahtaa hetkeksi vielä. Heräsin ysiltä. Ei ollutkaan kännykkä herättämässä.

Tämä mun sekoilu näiden menojen kanssa alkaa olla jo ihan surullisen hupaisaa. Minun piti olla eilen myös ExtremeRunissa isolla kaveriporukalla. Mutta työ ennen hupia, eli kouluttamassa Mikkelissä (tosin se oli kyllä kivaa :o) ). Tänään tuo tokokoe ja myös kouluttamaan Siuntioon. Olisin ehtinyt kyllä, mutta tulipa nukuttua.
Ens viikonloppuna on töitä, kisoja, juhlia ja pitäisi olla kanakurssi. Jälkimmäinen jäi nyt pois.
Ja on mulla nyt kalenteri ja kännykässä ehkä kaikki menot. Kalenteri on kylläkin kateissa...

Mutta tänään pitäisi käydä katsomassa taas yhtä heppaa... voi olla kyllä liian suuri ja ehkä myös vaikea. Kun se mun ratsastustaito on kummasti kateissa :o(