lauantai 20. syyskuuta 2014

Triplavalio

Lägin kisoissa onnistuttiin tekemään sopivasti kaksi nollaa, ekalta agilityradalta ja hyppikseltä. Molemmissa olimme 3. (Pirtu-Gaia-Voltti ja Punssi-Gaia-Voltti) ja siispä sertit.
Eli huisasti sitten valioitui sekä agilitysta että hyppikseltä. Hyvä Voltti!

Olisiko ollut nyt 3. kisat karsintojen jälkeen, joka kerta tuomarina Petteri Kerminen! Vaikken ikinä ennen ole ollut hänen radoillaan. Tuntuma on, että ne on aika vauhdikkaita, melkein aina välistäveto tvs. ja ei kamalan vaikeita, mutta aina jotain tehtävää riittää. Tämä tuomari ei ole supertarkka kontakteista, ainakin sellainen olotila jäi. Nyt on huomautettava, että tälläkertaa Voltti otti kaikki kontaktit ilman epäilystä. Hyväntuulinen, ystävällinen hän kyllä on.

Ekalla radalla ihan ok, mutta loppusuoralla Voltti joutui odottamaan kovin kauan puomin päässä (hei se pysähtyi!) vapautusta. Tämä on ihan epäreilua, mutta minkäs teet jos et ole tarpeeksi nopea tai en vaan halunnut päästää vain läpi. Itse olen tyytyväinen siihen, että varmistellut (koska se ei vaan ole mahdollista) vaan menin kuin treeneissä :o)
Pirtu oli niin ylivoimaisen nopea, onnea Tuulia!

Tokalla lopetettiin ennenkuin edes kunnolla aloitettiin. Tokana puomi ja hyvä puomi! Unohdin sitten kääntää muurin ja meni pitkäksi ohi seuraavan. Rallateltiin tovi ja sitten tultiin pois.

Hyppis oli vähän kinkkinen, paljon tekemistä ainakin meille. Mutta koska minulla on taitava koira (sydän!), joka oli kuulolla, niin onnistuttiin tekemään nolla. Aikaa paloi putken jälkeen kun kaartoi (valssasin myöhässä ja liike suunta kaarratti) sekä yhden suoran päässä meni todella pitkäksi kun en vaan ehdi kunnolla sekä kovasta vauhdista se on vaan meille vaikeaa. Mutta muuten olen tosi, tosi tyytyväinen!
Punssi ja Timppa tekivät täydellisen radan ja voittivat ansaitusti.

Menin Viuhkalla keskimmäisen radan. Ihan ei oltu samalla taajuudella, mutta onnistuin tekemään tuloksen! Kaksi rimaa, koska huusin niiden päällä. Rehellisuuden nimissä sanottava, että loikkasi puomin ylösmenon ja Aan tuli niin sivusta alas, että otti ehkä virheen siitäkin.
Mutta hauskaa meillä oli ja Viuhkan kanssa tarttis miettiä kaikki ihan erilailla. Omassa osaamisessaan se on huisa ja tekee hienosti. Mutta sen lukitus esteisiin on jotain omaa luokkaansa ja jos et oikeasti ajoissa kerro, niin se meni jo.

Että sellaista kisapäivää. Onnistunutta sellaista, se on välillä vaan niin hauskaa! Mitäs sitä kieltämään. Kohta, tai siis iltapäivällä, hakemaan heponen :o)


1 kommentti:

  1. Niin on poika äitiinsä tullut! Onnea vielä ihan hirmusti taitavalle siskolle ja ohjaajalle!

    VastaaPoista