Jouluruoat oli jo valmistettu eikä tarvinnut kuin lämmitellä ja laitella pöytään. Kohtuullisen siistiäkin oli kotosalla. Ei ollut treenejä. Ei kyläilyjä, ei vieraita. Lapset puuhaili pääosin omiaan. Juha työvuorosta väsyneenä taas omiaan.
Lenkkeilin, tein lumitöitä, söin suklaata, lenkkeilin, vähän tokoilin ja lenkkeilin. Otin päiväunet. Päivä ei tuntunut kuluvan millään, ihan outoa.
Riepun ja Ruutin suhde on jotain erityistä. Riepu rakastaa tuota muita kiusaavaa pikkurakkia selkeästi. Ruuti seuraa Riepua mihin vain. Sisällä Riepu pääosin haluaa olla rauhassa ja nukkuu takkahuoneessa. Ruuti enemmän touhuilee ja osallistuu, mutta kun tulee uni, niin se on ainut joka sallitaan Riepun viereen boxiin (Riepu siis haluaa nukkua boxissa, ovi on toki auki ja saa mennä miten haluaa).
Ulkona Ruuti menee Riepun perässä kokoajan. Onneton pienillä tappijaloillaan koittaa pysyä lumessa koipeliinin perässä. Kun Riepu hyppää, Ruuti hyppää. Kun Riepu pysähtyy, Ruuti pysähtyy. Ja pomppii Riepua päin ja Riepu sallii sen. Ainut koira meillä joka saa tehdä niin.
Riepu antaa Ruutille luunsa. Syödä kupistaan. Nuolee sen korvat. Antaa Ruutin nuolla omansa.
Jos ja kun Ruutille ja Viuhkalle tulee sanomista, niin Riepu on salamana siinä välissä.
Joskus Riepu joutuu sanomaan Ruutille tiukemmin ja se uskoo heti. Siis sillä silmän räpäyksellä. Muut kun sanoo, niin yleensä se vaan aiheuttaa yleisen kilpaa huutamis kuoron, johon joudun sitten osallistumaan.
Ymmärränn Viuhka-Voltti tiiviin suhteen. Mutta kuinka nuo perheen nuorimmainen ja vanhin koira ovat luoneet tuollaisen keskenään? Tässä on ehkä se ikävä puoli, että Maliina jätetään aikalailla yksin. Lenkillä ja pihalla Riepu&Ruuti riehuvat keskenään, samoin Viuhka ja Voltti. Maliina vähän hengailee. Onneksi sillä on Juha ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti