viikonloppu

Tämä viikonloppu kisojen osalta oli kyllä yhtä tyhjän kanssa... mikä lie, mutta ei vaan kulkenut. Tai kulki, muttei virheittä. Huokaus.
Kirkkiksellä ihan simppelit Heinon Marjon radat. Ekalla yritin pysäyttää puomin -> loikkasi ja sitä miettiessäni sitten myöhästyin jatkosta ja nappas yhden väärän hypyn. Vielä jotain muutakin, yksi hyppy meni nurinpäin. Syvä huokaus. No A oli hyvä. Ja keinukin.
Toka oli sama rata toisinpäin. Nyt paremmin ja ohjaukset toimi. A hyvä, keinulta saatiin virhe (mutta en ollut huolissani, vielä siis silloin), puomin juoksi tosi hienosti! Mutta joopa juupa, kepeiltä unohtui pujotella yksi väli jne. Että se siitä.
Hyppis ihan hauska. Ihan meidän osaamista väittäisin. Alku olikin ok, sitten ponkkas pituuden sivusta ja ehti jo jatkaa seuraavalle. Lopussa vielä jäin kiinni vastakäännökseen ja valitsi väärän putken pään.
Hylkyä kerrakseen.

Prim teki hiukan ulkona. Hyvin keskittyi ja hyvin teki parilla esteellä pyörittämiset. Oppi myös kiljumaan autossa...

Sunnuntaina mietin jaksaako vai ei lähteä Turkuun. Läksin.
Eka rata Kokkosen Tuijan todella nopea agilityrata. Taas hieno puomi (sydän!) ja hyvin meni ja teki kunnes... keinu. Ihan läpi porsas, mutta jatkoin silti. Aan jälkeen vähän jotenkin rannetta heilautin ja meni väärälle esteelle.
Toka Salosen Martin rata ja taas alku oli ihan toimiva. Kaksi hyvää juoksu-Aata. Keinulla sikapossu meni taas lentoversion. Otin uudestaan ja sama toistui. What?
Kisaradan ulkopuolella en saanut keinulta Volttia tekemään virhettä mitenkään, en siis mitenkään. Syvä huokaus.
Kolmas rata KV Tuijan. No kun positiivisuus pitäisi olla pääosassa, niin mainitaan se hieno puomi taas.
Sitten oletin, en ohjannut ja kielto. Jotenkin mentiin esteet oikeassa järkässä, mutta Aalta saatiin virhe, yksi rima ja tokavika keinu ja nyt jos se ehti laskeutua 5cm niin hyvä on.
Melkein suututti. Ärsytti.
Hyppis oli niin nopea etten edes lähtenyt. Polvi oli niin kipeä ja ärsytystila kohonnut.

Mutta lenkki ystävien kanssa ja 11 bordercollien & treenit Primin kanssa Elinan silmien alla oli loistava lopetus vähemmän loistavalle kisaviikonlopulle.
Prim teki ja oppi ja yllätti. Se pysyi lähdöissä, tuli ohjauksiin, osasi asioita mitä en voinut kuvitellakaan! Ikinä ei ollut tehnyt noin paljoa esteitä. Hurjan hieno pupsi! Ei kertaakaan eksynyt väärälle puolelle, luki persjätöt, valssit, niiston, pakkovalssin vauhdista, pimeät putket, pyörityksen, leikkaukset! Pituus oli uusi este, ei tajunnut yhtään ensiksi sen olevan joku suoritettava juttu.
Voi voi, Priminkin kanssa tekeminen on vaan niin siistii!

Lisäys. Unohtui ihan melkein. Lenkillä nämä 11 bordercollieta juoksivat kohtuullisen irtonaisesti. Prim joutui aluksi hihnaan, en tykkää kun se vaan lähtee laumassa muiden mukana eikä kuule sitten yhtään mitään. Pääsi kuitenkin irti metsälammella ja pellolla. Pellolla paimensi muita ihan hulluna. Pakko oli pysäyttää kaikki ja maahan vahtimaan ettei kukaan pääse ohi. Silloin ei sitten toiminut mitkään luoksetulokäskyt... Ainuthan paimentaja se ei ollut, eikä edes ainut vähemmän tottelevainen koira. Mutta silti argh, niin ärsyttävää. Sain sen luokse ja kumma kyllä vähän myöhemmin maahan käskyllä myös kauempana maahan. Ja kiinni.
Lampaat, here we come. 3 viikkoa ja nähdään onko Primistä muuhun kuin koirien paimentamiseen.