Syysskabat osa 2

Ennen ensimmäistä rataa vettä alkoi tulla kuin Esterin p*****stä... siis paljon. Siellä seisoimme toimitsijateltan alla odottelemassa joskos se vähän hellittäisi. Kai se vähän hellitti, päästiin tutustumaan kohtuu simppeliin Siimeksen hyppikseen.

Voltin kanssa ihan kohtuullinen nolla. Tuntui hiukan tahmealta liikkumaan ja lisäksi yksi hui hai kaarre & loppu improvisointi, sillä tajusin etten ehdi persjättöön. Ei siinä mitään, toimihan se poispäinkäännös/vippaus/mikä lie ihan hyvin. 

Ritvalla sisällä rata, jossa tekemistä ja vauhtia. Nyt koirakin liikkui paljon paremmin ja rata meni ihan oivasti. Paitsi että ohjaaja ei malttanut puomin kontaktia (ja edessä putki), siispä 5vp. Niinpä. Ei me oltais sitä tuplaa haluttukaan. Tosin ehtiihän sitä! 

Ajoissa hävittiin 1-2s. ja tavallaan se tuntuu paljolta. Toisaaltaan taas se on yksi kaarre tai hitaampi kontakti. Kyllä se siitä ja kunhan nyt vaan saisi kokonaisia ratoja ja mieluiten virheettömiä. 

Kontakteja on nyt pakko miettiä, ei voi mitään.

Mutta siis radat sujuivat ja tuntuivat kaikki tehtäviltä. Paitsi vika. 

(Jossa lopettiin alkuunsa kun Voltti hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan ja kalastelun jälkeen vähän alkoi liitää ja mun jalatkin alkoivat sanoa itsensä irti.)

Muuten viikonloppu meni kovasti seurustella ja höpistessä kavereiden ja ystävien kanssa. Niin suomalaisten kuin ulkomaan elävien. Paljon hienoja koiria ja suorituksia. 

Tip on jättänyt kohtuullisen vahvaa leimaa pentuihinsa. Alarin vaimo yritti kovasti komentaa Volttia mukaansa. Piakvilkaisulla onhan nämä pienehköt, mustavalkoiset lyhytkarvat samanlaisia.
Se Tuffy menee muuten kovaa. Ja hyvin. Helpon näköisesti.