tokoa taas

Torstaina ei jaksettu lähteä agilitytreeneihin. Tai jaksettu ja jaksettu, mutta kohtuu paljon aksattu vähällä aikaa ja mahdollisesti su ja ma kisat, niin hyvä pitää vähän taukoa.

Mutta perjantai iltana Veikkolan hallilla. Kohtuu vähän koiria, niin saatiin tehtyä jokainen rauhassa täysipitkä ruutu ja myös ohjattu.
Molemmat Voltin kanssa varsin onnistuneita. Merkkiä yksikseenkin ja se on paljon parempi kun ei ole vetoa ruutuun.
Hyppynoutoa kerta oli mahdollisuus. Ihan ihmetyttää, että onko siinä joskus ollut joku ongelma ettei tykkää metallista.
Seuraamista, vähän keuli taas. Mutta huomautuksella minusta ihan ok paikkaa.
Tunnari, ei pahaa sanottavaa. Tai joo, oisko pyöräyttänyt kapulan paremmin suuhun.
Kaukoja ja jääviä. Molemmat ok, mutta kaukoissa otti hiukan häiriötä vieressä samaa puuhaa tekevästä. Ei siis jättänyt mitään tekemättä tms., mutta pää vähän pyöri.
Muutenkin ihan ok treeni. Ja parasta, että oli ihan lunkina vaikka yksi koiraansa hiukan kovemmin ojensi.

Tänään ollaan synnytelty ja tuloksena kolme ihanaa pikku noitaa. Pentublogissa enempi.

Odottelua

Odottavan aika on pitä. Nyt vielä paljon pitempi kuin viikko sitten, sillä pennut voisivat ulkoistua jo maailmaan. Kyttäämistä, lämpöjen mittaamista. Viuhka vaan tyytyväisenä heiluttaa häntää, nauttii huomiosta ja on nälkäinen. Vähän voi yöllä läähätellä ja nuoleskella, ihan kuin mieliksi. Kyllä tämä tästä, kohta, älä huoli. Huoh, voisko jo? 

VihtiVetistä soittivat eilen ja kyselivät kuulumisia. Antoivat uuden puhelinnumeron jos tarvitsee nyt pyhänä saada kiinni. Ainut hassu tässä oli, että monesta lähtien hän avaa tämän puhelimen. Niin, mistäs minä tiedän monelta? Sanoin sitten, että vaikka klo 18-> 

Ehdottivat myös, että jos lauantaina käydään näytillä ellei mitään ole tapahtunut ennen sitä. No mietitään, otin annetun ajan. Voihan sen perua.

Mutta hyvää palvelua kyllä. 

Käytiin eilen Sarin poppoon kanssa lenkilläkin, Viuhka mukana. Hyvin se mukana pysyi ja ei valitellut.  Eikä alkanut synnyttämäänkään. Sauna seuraavaksi?

Voltti tokoili hiukan. Vähän vaikeutettuja juttuja. Z:ssa meinasi eka mennä liikkeet ihan sekaisin. Muta löytyhän ne ja aika täpäköinä. 

Merkkejä paljon pitkin kenttää, nostelin niitä ja laittelin paikoilleen Viuhkan nähden. Yksi merkki oli se matalampi ja punainen, tarkoitus oli lähettää sille ja siitä ruutuun. No eipä lähde suoraan sinne merkille. Bongailee muita, uusi lähetys. Nyt meinaa lähteä taas vinoon, mutta korjaakin vauhdista ja oli vähän sen näköinen, että oisit nyt heti kertonyt että se on tää. 

Ninan neuvoilla ollaans aatu siltä merkiltä nyt kaikkinainen flänkkääminen pois ja menee suoraa. Tosin joka kerta vielä tehdään silmättömyystreeni tai kaksi. 

Ruutu ok, siinä ei haitannut tötsät matkalla. 

Ohjattuun myös vaikeutta. Toinen kapula ruudun eteen ja toinen tötsän taakse. Nyt itse merkki oli kyllä minun mittapuun mukaan hyvä! Ja joka kerta. Samoin läksi hakemaan todella nätisti kapulaa ruudun läheltä, ei ongelmia. Sama oli toisella puolella. Superhyvä!

Vielä vaikeammaksi, kapula kiinni ihan ruutunauhaan. Nyt kyllä tuli ongelmia, Voltti ei löytänyt sitä! Se ei voinut mennä ihan kiinni ruutuun (selkeästi ajatteli ettei vaan tee väärin...). Sitten bongasi keskikapulan. Pysähtyi heti käskystä eikä edes yrittänyt ottaa sitä. Sitten löytyikin oikea ja juhlan määrää. Toistolla ei ongelmaa. Vielä toinen puoli ja palkkausta paljon.

Luoksetulo läpi, kovaahan se tulee. Luoksetulo pysäytyksillä. Seis toimi ok! Eikä nyt yrittänyt ennakoida lähtöjä. Mutta maahan tarvitsi kaksi käskyä. Sen jälkeen teki hitaammin ja tarkemmin. Mutta siispä maahanmenoja on nyt muistettava myös treenata. 

Rallattelu seis-istu-maahan ja seis oli paras ehdottomasti. Sama täytyy nyt hakea maahanmenoon, mutta eipä taida voida palkata lelulla tai namin heitolla. Ehkä on vaan käytävä palkkaamassa namilla sinne maahan. Muistaakseni Christa on tästä joskus jotain sanonutkin.

Sari katsoi vielä seuraamista. Hiukan keulii, hiukan joutui huomauttamaan. Pää parempi, mutta luulen ettei se vieläkään ole hyvä. Täytyisi joskus ehkä videoida.

Tänään illalla pääsisi Veikkolan hallille tokoilemaan. Jos saisi paikallaolot. Jos (ja kun) Viuhka ei synnytä.

alkuviikon päivitystä

Maanantaina Hannan kanssa tokoilua kentällä. Treenattiin kevyemmin vähän rallatellen.
Merkille ilman flänkkäämistä ja uskomatonta, sepä taitaa tuottaa tulosta! Suoraan kovaa taakse, ei sitä kierrosta. Kerran yritti (ruutu veti...) ja kun pikkuisen nuhteli moisesta, niin taas muisti juosta suoraan.
Ruutuun kyllä menee ja kovaa ja keskelle. Mutta samperi kun taas lähtee kaartamaan vasemman kautta :/ Se on niin tarkkaa rintamasuunnasta ja jos näytän liika avoinna, niin lähtee myös liikaa ja sitten siinä vauhdista nappaa sen ruudun. Kun tietää missä se on, niin menee melko suoraan. Kokeili kyllä taas kaarrattaa, mutta keskeytin matkan ja otettiin uudestaan. Kummasti osaa juosta suoraan.
Kentän pohja oli hiukan arveluttava nopeita stoppeja ajatellen, mutta otin eka läpijuoksuja. Hyvin tulee ja vauhdilla loppuun saakka. Pakko oli kokeilla stoppeja, yritin tähdätä lumen kohtiin. Ei paha lainkaan, mutta maahan ei siihen jäiselle maalle oikein voinut mennä. Jäi siis hiukan koholle, olevinaan maahan.
Nopeita maahanmenoja pomppujen kautta.
Kaukoja, nyt meni seisomisesta istuminen vähän sekaisin. Saatiin kuitenkin onnistuneet vaihdot. Häiriintyi myös Hannan lähellä viittoilusta tai sitten alkoi vaan ennakoida. Tätä täytyy tehdä paljon. Vaihdot itsestään olivat kuulemman oivat.

Tiistaina Tuulian koutsaamat aksat. Oltiin molemmat vähän väsyjä, Voltti ja minä. Paljon pakkovalsseja ja/tai saksalaisia. Me vähän kaarratettiin... mutta bongailtiin silti oikeat esteet ja päästiin aika pitkällekin nollalla kunnes unohdin mihin piti jatkaa. Oisko joku 21-22.
Plussaa treeneistä se, että tiedän aika hyvin mikä toimii, mikä ei. Ja puomi! Ja pujottelu, pätevä. Sekä niistot, rimat, päällejuoksut. Pakkovalssitkin toimi kunhan tekee ne oikein. Vastakäännös ok, mutta nyt ei oikein koonnut mihinkään. Väsy, jumissa? Että kaikenkaikkiaan aika hyvä treeni kuitenkin. Kelloteltiinkin vähän ja lopettiin ennen aikaa taas kun oltiin saatu kaikki tehtyä ja huohotettiin (=minä siis).
Mutta nyt on paneuduttava noihin käännöksiin!

Tänään meillä on kaikesta harrastamisesta täysin vapaapäivä. Ihanassa ilmassa lenkkeilyä, kuhan ollaan ja nautitaan kun ei ole mitään tekemistä. Sekin on välillä ihan mukavaa ja tarpeellista.

NXL

Lauantai ja sunnuntai supertreeniä, parhailla kouluttajilla (Mikko, Elina, Janita ja Jaakko) ja lisäksi huippuporukka (iso kiitos kaikesta Iris, Pirjo, Mari ja Mari sekä Marko). Plus kaikki muut, kyllä ison osan onnistuneesta leireilystä ja treenaamisesta tekee tuo mahtavan mukava seura. Tsemppaamista, neuvomista, seuraa, naurua ja keskusteluja. Kaikkea sitä, ei yhtään ilkeää, ei kateutta, ei ikävää vertailua.
Lisäksi, että itse pääsi treenaamaan ja oppimaan, niin sai seurata upeita suorituksia. Virheistä myös oppii, myös katsomalla. Niin erityyppisiä koiria, erilaisia ohjaajia. Myönnettäköön etten tainnut katsoa kuin yhden medikoiran suorituksen... ei vaan ehtinyt.

Paljon taas kaikkea. Hiljaisuus on välillä enemmän kuin ääni. Pystyy jos haluaa. Ehtii kun ennakoi. Rohkeutta mukaan joka tavalla. Paljon lisää ratatreeniä. Kovaa menee, mutta nautitaan siitä.
Voltti, toivoisin kaikille sen maailman mahtavimman koiran. Ehkei se muille olisi Voltti, mutta minulle se on. Paras treeni- ja kainalokamu.
Ehkä joskus tarkemmin treeneistä, nyt on vähän pää tyhjä (tai liian täynnä) kaikesta.

Minun täytyy ääneen ihmetellä etenkin Janitan jaksamista, muiden tsemppaamista ja kannustamista tässä maailman menossa. Paljon kiitoksia sinne myös kaikesta muusta <3

Viuhka loikoilee massunsa kanssa ja pennut vetävät hippaleikkiä. Kauhea melske kolmesta pennusta jo nyt ;o) Tällä viikolla se tapahtuu, peukut pystyyn, että kaikki menee hyvin!

yhdessä

Olipa eilen huono päivä itsellä. Syystä tai toisesta aamulla olin kipeämpi kuin aikoihin. Mietin jo, että olinko unohtanut lääkkeet tai onko joku muu juttu erilailla. En keksinyt mitään. Ehkä sitten unohdin tiistai iltana ottaa dropit.
Olin myös äärettömän väsynyt, menin aamulla uudestaan hetkeksi pitkälleen. Heräten 3,5h kuluttua. Silti vielä iltapäivällä oli vaan pakko päästä hetkeksi nokosille ja nekin venyivät 1,5h mittaisiksi. Silti en meinannut herätä koko päivään, illalla tosin pystyin jo liikkumaan ongelmitta.

Illalla Tanjan kanssa tokoilua. Ohjattu kisanomaisesti.
Voltti teki _niin_ hyvän merkin! Siis nyt hiukan taas asennon painumista ja odottamista, mutta ei enää niin paha. Meni suoraan, ilman minkäänlaista flänkkiä, ja kovaa merkille ilman selkeää ajatusta pysähtymisestä. Siis lähinnä siis ennakoimista pysähtymiseen. Oikea kapula ensin, ei epäröintiä tai mitään. Vauhdilla sinne ja vauhdilla takaisin. Minulle riittävällä, ehkä joskus alan hioa palautuksen loppuja vielä nopeammiksi. Sitten vaan voi olla, että alkaa vaikeutua se tuleminen ilman törmäilyjä tms.
Saman tien haettiin myös se vasen kapula ja ei valittamista mistään. Tai tietysti on, se vaan pyöräyttää sen kapulan suussa hetkeä ennen sivulle tuloa.
Vaikka oli kylmä, niin tehtiin metallilla vauhtituonteja. Ei pahempi lainkaan. Toi on hassu, ei voi palkata vauhtia lelulla niin että pudottaisi kapulan. Tai pudottaa, selän taakse juostessaan lelulle. Muttei etukäteen. Samapa se :o)
Tunnari, jännä oli nähdä mitä oli tapahtunut kapulan pidolle ja tuonnille. Oliko mennyt epävarmaksi. No ei ollut. Hyvin meni, hyvin haisteli tiukkaan laitettuja kapuloita ja palautti hyvin. Otti suuhun, korjasi asennon siellä hyväksi ja toi pyörittämättä! Tehtiin toinen niin että heitin sen tunnarikapulan sinne, teki hyvän työn myös nyt.
Lopuksi vaan merkkiä hiukan hetsaten ja niin että Voltti vetää sinne. Vetää ja menee kovaa ja menee suoraan. Toimii.
Ja rallatteluja kierroilla ja stopeilla.

Tässä vähällä aikaa selkeästi treeneissä on ollut päällä moodi "kaikki onnistuu". Ellei heti niin kohta, mitään isompaa epätoivoa tai ongelmaa ei ole tokossa eikä agilityssa tullut nyt. Se tekeminen Voltin kanssa on vaan niin hauskaa. Ja luulen, että sillä on myös kovin hauskaa tehdä minun kanssa. Me tehdään yhdessä paljon juttuja. Mikä on niin parasta ja minulle myös hiukan uutta. Vaikka esim. Riepun kanssa tekeminen on aina ollut superia, niin se on ollut kovasti erilaista. Paljon sellaista "henkien taistelua", kumpi määrää tahdin.

Voltti hoitaa Viuhkaa ihan kauheasti. Aiemmin asetelma on ollut ehkä hiukan toisinpäin. Vomps nuolee Viuhkan korvia ja silmiä. Jotenkin huolehtii. Viuhka nauttii ja huokailee.
Viuhka pääsikin eilen vähän kentälle mukaan humputtelemaan eli kuhan pörräili ja haisteli muiden jättämiä viestejä. Pienestä näytti sekin tulevan ihan onnelliseksi. Veto oli kyllä kova sinne agilitykentälle (jossa metri lunta).

Sporttista

Me joka päivä treenaillaan... Onneksi ei yhtä ja samaa lajia!
Sporttiksella Timpan treenit. Jälleen jäi olotila, että hei me osataan sittenkin jotain. Kohtuullisen mukavasti ilman isompia ongelmia kun suostuin loppuun kokeilemaan persjättö-japanilainen-persjättö ja putkeen. Ajatus kauhistutti, sellaista pään kääntelemistä ja ajoittamisen vaikeutta. Mutta se onnistui. Uskomatonta ja vielä toisenkin kerran!
Putkijarrut, jotka usein tuntuvat olevan epäkunnossa, oli eilen oikein iskussa. Niin hyvin, että ihan ihmettelin. Ostin Markon idean niihin tiukkoihin ja Volttikin oli sitä mieltä, että tarpeeksi selkeästi kerrottu asia.
Kun saimme sen radan läpi melkeimpä hui hai sukkelaan (erityismaininta Voltille päheistä kontakteista, kyllä se Sporttiksella ne osaa), niin kokeilin alkuun minulle ei luontevaa vaihtoehtoa. Ei ollut Voltillekaan, sehän lähti kuin nato-ohjus lukemaan rataa väärin. Tai sille lookisesti, jouduin peruuttaen ottamaan sen haltuun niin onnistu. Jos ja kun rintamasuunta liikkeeseen yhdistettynä käykin siellä väärällä hypyllä niin sehän meni jo.
Treenattiin pakkovalssi-jaakotuksia, kilttinä teki niinkuin käskettiin. Kilttinä niin, että vauhti putosi puoleen ja teki oikein. Raksutus vaan kävi pienen koiran päässä.
Lopuksi meille luontevalla tavalla se alku jottein jäänyt lopuksi huono mieli ;o)
Mun on ehkä uskottava, että Voltti on melko taitava ja hyvä koira muidenkin kun itseni mielestä.

Illalla voisi taas tokoilla. Mukavaa vastapainoa.

Pitäskö vielä kokeilla tuota paimennusta... vai oisko jo noissa kahdessa lajissa tarpeeksi! Jäljestäminenkin olisi kyllä mielenkiintoista :o)

Kimppa tokot

Eilen heitettiin, että kuinkas meidän tavoitteet tokossa yli SM-kisojen ja piirimestisten. No johan... en ollut edes ajatellut, minusta jo SM-kisoihin osallistuminen aiheuttaa hiukan rytmihäiriöitä.
Tietysti, miksipä ei tavoittelisi kuuta taivaalta tai ainakin matkaa kuuhun? Toko on siitä kiva laji, että sen epäonnistumisista ei tule ihan pöh-fiilis. Kaikista onnistumisista enemmänkin vautsivau-olotila.
Ja koska en varmaan ole ikinä milloinkaan maininnut, niin Volttihan on ihan maailman paras koira. Siis minulle :o) Sen kanssa tekeminen on vaan niin hienoa, se on suurella sydämellä aina mukana kaikessa tekemisessä.
Sen lempipaikka kotona on eteisen pimeä nurkka. Ai miksi? No siellä se odottaa jos lähdetään, hän lähtee kanssa heti mukaan. No ei oikeasti, siellähän se on missä minäkin. Jaloissa tuolin alla, sohvalla kainalossa tai sängyssä pää tyynyllä. Eikä se ole eroahdistuskoiraa nähnytkään, voi sen hyvin jättää yksin mihin vaan. Huokaa ja alkaa nukkumaan. Tarkastettuaan ettei olisi mitään syömistä missään.
Kovin on sellainen tytär kuin äitikin monessa asiassa.
Mutta siihen tokoon. Kotona tehty pääosin sisällä pikkusia juttuja. Eilen kentällä mukavassa porukassa (siis minä niin oikeasti tykkään treenata heidän kanssa! Kiitos siis taas koko eiliselle <3 ). Voltin kanssa tehtiin porukan määräämät kolme liikettä kisanomaisesti.
Luoksetulo, seuraaminen ja kaukot. Kuinkas sattuikaan, mun ei ehkä ne lempiliikkeet ;o)
Luoksetulossa maahan hyvin. Seis oli kuulemma ihan hyvä ellei jopa oikein hyvä. Maahan meni myös ihan ok, mutta minusta saisi olla näpsempi. Sivulle ok, mutta taas mutta. Haluan sen hiukan erilaiseksi. Nyt kun sanottiin ettei saa törmätä, niin tekee pienen lenkin sinne taakse.
Seuraaminen. Älä katso koiraa, älä katso koiraa... Näin kuitenkin muutaman etujalan hyppely jee kun on hauskaa-potkun alkuun. Ilmeisesti itse seuraaminen oli kuitenkin ihan kelvollista, ainakaan eivät muut siitä sanoneet mitään. Oisiko treeni tuottanut tulosta ja pään asento nyt pysyy eikä nyökytä kuin sellainen lapsuuden lelulehmä. Ilmeisesti myös käännöksissä nyt pysyy paremmin. Paikkakin ehkä ok?
Kaukot. Voi kylmyys, mutta Voltti suoriutui. Ja teki ehkä aikasen hienot kaukot! Kuulemma ei takajalat liikahtaneetkaan, ihan superia.
Ehkä nämä pienet kotitreenit tuottaa pienesti tulosta hommiin ja isompiin kokonaisuuksiin.
Lopuksi merkin luopumistreeniä. Vaikeaa, mutta eipä mahdotonta. Ninan neuvoilla myös silmän käytön katkaisemista, toimiskohan jopa!

Mutta ne tavoitteet ja ajatukset... uskaltaskohan. Paljonko panostaa tokoon. Meneekä se aksan ohi. Vai voiko ne mennä käsikädessä yhdessä auringon laskuun? Miten mun pieni koiruus, jaksaako se? Ja siellä on ne isot ja mahtavat, taitavat ja voittamattomat huippikset. Iik. Ehkä me katsotaan mihin minun taidot tyssää, Voltti nyt hoitaa hommansa jos sille vaan osataan kertoa mitkä ne on. Ellei osaa niin voi vaan katsoa peiliin.