yhdessä

Olipa eilen huono päivä itsellä. Syystä tai toisesta aamulla olin kipeämpi kuin aikoihin. Mietin jo, että olinko unohtanut lääkkeet tai onko joku muu juttu erilailla. En keksinyt mitään. Ehkä sitten unohdin tiistai iltana ottaa dropit.
Olin myös äärettömän väsynyt, menin aamulla uudestaan hetkeksi pitkälleen. Heräten 3,5h kuluttua. Silti vielä iltapäivällä oli vaan pakko päästä hetkeksi nokosille ja nekin venyivät 1,5h mittaisiksi. Silti en meinannut herätä koko päivään, illalla tosin pystyin jo liikkumaan ongelmitta.

Illalla Tanjan kanssa tokoilua. Ohjattu kisanomaisesti.
Voltti teki _niin_ hyvän merkin! Siis nyt hiukan taas asennon painumista ja odottamista, mutta ei enää niin paha. Meni suoraan, ilman minkäänlaista flänkkiä, ja kovaa merkille ilman selkeää ajatusta pysähtymisestä. Siis lähinnä siis ennakoimista pysähtymiseen. Oikea kapula ensin, ei epäröintiä tai mitään. Vauhdilla sinne ja vauhdilla takaisin. Minulle riittävällä, ehkä joskus alan hioa palautuksen loppuja vielä nopeammiksi. Sitten vaan voi olla, että alkaa vaikeutua se tuleminen ilman törmäilyjä tms.
Saman tien haettiin myös se vasen kapula ja ei valittamista mistään. Tai tietysti on, se vaan pyöräyttää sen kapulan suussa hetkeä ennen sivulle tuloa.
Vaikka oli kylmä, niin tehtiin metallilla vauhtituonteja. Ei pahempi lainkaan. Toi on hassu, ei voi palkata vauhtia lelulla niin että pudottaisi kapulan. Tai pudottaa, selän taakse juostessaan lelulle. Muttei etukäteen. Samapa se :o)
Tunnari, jännä oli nähdä mitä oli tapahtunut kapulan pidolle ja tuonnille. Oliko mennyt epävarmaksi. No ei ollut. Hyvin meni, hyvin haisteli tiukkaan laitettuja kapuloita ja palautti hyvin. Otti suuhun, korjasi asennon siellä hyväksi ja toi pyörittämättä! Tehtiin toinen niin että heitin sen tunnarikapulan sinne, teki hyvän työn myös nyt.
Lopuksi vaan merkkiä hiukan hetsaten ja niin että Voltti vetää sinne. Vetää ja menee kovaa ja menee suoraan. Toimii.
Ja rallatteluja kierroilla ja stopeilla.

Tässä vähällä aikaa selkeästi treeneissä on ollut päällä moodi "kaikki onnistuu". Ellei heti niin kohta, mitään isompaa epätoivoa tai ongelmaa ei ole tokossa eikä agilityssa tullut nyt. Se tekeminen Voltin kanssa on vaan niin hauskaa. Ja luulen, että sillä on myös kovin hauskaa tehdä minun kanssa. Me tehdään yhdessä paljon juttuja. Mikä on niin parasta ja minulle myös hiukan uutta. Vaikka esim. Riepun kanssa tekeminen on aina ollut superia, niin se on ollut kovasti erilaista. Paljon sellaista "henkien taistelua", kumpi määrää tahdin.

Voltti hoitaa Viuhkaa ihan kauheasti. Aiemmin asetelma on ollut ehkä hiukan toisinpäin. Vomps nuolee Viuhkan korvia ja silmiä. Jotenkin huolehtii. Viuhka nauttii ja huokailee.
Viuhka pääsikin eilen vähän kentälle mukaan humputtelemaan eli kuhan pörräili ja haisteli muiden jättämiä viestejä. Pienestä näytti sekin tulevan ihan onnelliseksi. Veto oli kyllä kova sinne agilitykentälle (jossa metri lunta).