Sporttiksella Timpan treenit. Jälleen jäi olotila, että hei me osataan sittenkin jotain. Kohtuullisen mukavasti ilman isompia ongelmia kun suostuin loppuun kokeilemaan persjättö-japanilainen-persjättö ja putkeen. Ajatus kauhistutti, sellaista pään kääntelemistä ja ajoittamisen vaikeutta. Mutta se onnistui. Uskomatonta ja vielä toisenkin kerran!
Putkijarrut, jotka usein tuntuvat olevan epäkunnossa, oli eilen oikein iskussa. Niin hyvin, että ihan ihmettelin. Ostin Markon idean niihin tiukkoihin ja Volttikin oli sitä mieltä, että tarpeeksi selkeästi kerrottu asia.
Kun saimme sen radan läpi melkeimpä hui hai sukkelaan (erityismaininta Voltille päheistä kontakteista, kyllä se Sporttiksella ne osaa), niin kokeilin alkuun minulle ei luontevaa vaihtoehtoa. Ei ollut Voltillekaan, sehän lähti kuin nato-ohjus lukemaan rataa väärin. Tai sille lookisesti, jouduin peruuttaen ottamaan sen haltuun niin onnistu. Jos ja kun rintamasuunta liikkeeseen yhdistettynä käykin siellä väärällä hypyllä niin sehän meni jo.
Treenattiin pakkovalssi-jaakotuksia, kilttinä teki niinkuin käskettiin. Kilttinä niin, että vauhti putosi puoleen ja teki oikein. Raksutus vaan kävi pienen koiran päässä.
Lopuksi meille luontevalla tavalla se alku jottein jäänyt lopuksi huono mieli ;o)
Mun on ehkä uskottava, että Voltti on melko taitava ja hyvä koira muidenkin kun itseni mielestä.
Illalla voisi taas tokoilla. Mukavaa vastapainoa.
Pitäskö vielä kokeilla tuota paimennusta... vai oisko jo noissa kahdessa lajissa tarpeeksi! Jäljestäminenkin olisi kyllä mielenkiintoista :o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti