Kunhan jotain

Tämä juoksukielto on tylsä. Eilen olin aamusella Sari T:n ja koiruuksien kanssa kentällä katselemassa heidän aksaa. Enhän malttanut olla tekemättä mitään... mutta pikaisten juoksuaskelten ja kääntymisen jälkeen ymmärsin juoksutauolle ehkä olevan syyn.
Vahvistelin sitten kontakteja, Sari palkkaili pallolla kun jäin jälkeen ja sivulle. No, tulipa todettua, että Voltti juoksi koko puomi kohtalaisella nopeudella loppuun saakka vaikka vain seisoin alussa. Karkasi ekalla heitetylle pallolle muttei uudestaan eikä silti himmannut vauhtia. Jee!
A:alla vahvistettiin alaspäin suuntautuvaa liikettä. Yksi pumpperi ja Sari heitti lelun alas. Muutama toisto ja välillä ilman lelua, aika hyvä.
Myös erottelua putki-pujottelu lähettämällä muutaman hypyn takaa. Voltti valitsee ennemmin pujottelun. Toki teki vain kerran väärin ja johtu varmaan mun kömpelöstä yrityksestä kävellä perässä.

Myös tokohyppy - ihan ok vaikkakin vauhti voisi olla nopsempi. Ja ohjattu nouto, jossa aavistuksen omaista epäröintiä oikealle. Mutta haki hyvin molemmat.

Oli siis oikein mukava aamun aloitus :o) Hyvää seuraa, kivoja koiria ja höpöttelyä treenaamisen lisäksi. Sitäkin tarvitsee!

Kinesis teippailin jalkaa eilen. Katselin ihan netistä ohjeita ;o) Muutaman videon siis. Tiedä menikö oikein, eilen kuumotti kovasti. Nyt tuntuu ihan mukavalta, mutta saas nähdä illalla kun päivän on jaloillaan.
Uskaltasko ilmoittaa jo ens viikonloppuna agilitykisoihin... ehkä. Ehkä ei. Kuka tietäisi?

Leijailua

Eilen iltapäivällä vielä pienet agilityt. Menin katsomaan Pyryä, Vippiä & Troyaa hiukan, samalla sitten sai Volttikin tehdä pätkät.
Mikäs sillä oli niitä tehdessä, maan mainio koira. Helppoja juttuja, mutta on kiva tehdä helppoakin välillä. Toisessa sain kokeilla useamman ohjaustyylin ja toimihan ne kaikki. Voi irrottaa ja vastaanottaa, voi valssailla, voi tehdä persjättöjä persjätön perään. Mutta ne on tehtävä kabai-tyyliin, että koira kääntyi ja toimi.
Jotenkin vaan kaikki tuntui superhelpolta ja kevyeltä ja mukavalta. Ei se aina niin ole, nyt vaan me leijailtiin yhdessä.

Mukavaa oli ja vielä mukavampaa, koska pojat menivät hyvin, Troyassa ei näkynyt mitään kummallisuuksia ja Sarikin teki hiukan Cheenan kanssa pikkurimoilla.

Tänään ohjelmassa pikkutreenit Lauran kanssa, jos ottaisi Viuhkankin liitelemään. Ratsastusta, hui. Ja niitä tylsiä kotihommia. Mutta toisaaltaan, aurinko paistaa, ihana kuulas syksyinen aamu ja kohta vähän ulkoilemaan lauman kanssa.

**********************

Tokoa pitäisi kai ajatella taas vakavasti. Yöks. Me taidetaan jatkaa valitsemallamme tiellä eli vähän kevyemmin ja pääasiassa täytyy olla hauskaa. Yritetään tietysti saada liikkeet paremmiksi, varmemmiksi ja mitä kaikkea sitä nyt täytyykin. En meinaa jäädä leijumaan uskomukseen, että mehän osataan.
Seuraaminen täytyisi saada paremmaksi, mutta en jaksa ruveta miettimään päänasentoa, analysoimaan sitä sun tätä. Kaikki kunnia heille, jotka siitä jaksavat työsarkaa ottaa. Tai jaksan, mutta haluan koiran olevan siinä asennossa kuin sen on luontaisesti hyvä olla. Jos saisin valita ja jos osaisin kouluttaa, haluaisin, että koirasta näkyisi, että jes meillä on vaan niin hauskaa! Vähän sama kuin häntä heiluu kaukokäskyissä, ruutuun mennään asenteella jne. Tämä hajatelma siksi, että se on liike mistä vähiten pisteitä ropisee, jossa nopeasti koiran asenne laskee. Meillä siis.
Eilen en varmaan kaikessa laijailuissa muistanut kiittää Saria seurasta ja tsemppauksesta! Sillä oli iso merkitys. Seura ja vilpitön toive, että muutkin pärjää ja onnistuu. Kiitos ♥
Iso kiitos tietysti teille muillekin tsemppaajille ja onnittelijoille!

epäonnisia supersankareita

Eilinen päivä meni pääosin huonoja uutisia kuunnelleen :o( Koiramaailmasta siis. Kauheasti tsemppiä, rippasen parempaa tuuria ja paljon parantavia ajatuksia kaikille omistajille ja heidän ihanille koirilleen.

Bätmän rukka on yksi näistä epäonnisista. Oli sitten mennyt nielaisemaan hirvenluun palasen eikä se sulanut tai tullut läpi tai ylös. Tänään sitten epäonninen supersankari joutuu leikkauspöydälle. Ei ois tarvinnut, mutta minkäs noille voi. Onneksi toipuvat yleensä aina hurjan hyvin.

Riepusta nyt hyviä uutisia. Se on taas ihan hurja oma itsensä. Lihaakin on tullut luiden päälle selkeästi! Lenkille haluaa mukaan ja menee ihan normisti hömpöttäen. Loppulenkistä eilen oli vähän vaisu ja painui nukkumaan heti, mutta muuten näyttäisi taas sieltä nousevan.
Lääkkeet tekevät tehtäväänsä ja varmasti ruokavaliollakin on osuutensa.
Maliinan kyljestä kuorin eilen sellaisen rupimassan irti. Alta löytyikin melkein kokonaan ehkä, siisti iho. Pieni punainen avoin paikka oli vielä, mutta sekin siisti.

Huomenna olis se tokokoe. Isoja odotuksia ei ole... eilen en ehtinyt (jaksanut) treenata. Tai iltaruoalla parit kaukot, ei muuta. Jos tänään jotain ihan vähän, jotain kivaa. Tai menis tekemään tokohypyn, sillä sitähän ei ole tehty sitten viime kokeen kertaakaan.

Ja haa, heppahöperyys ehkä oikeasti alkaa. Menen sunnuntaina kokeilemaan yhtä iso (170cm!) heppaa, joka kuulemma on helppoA tasoinen, hyppää ratana metriä ja yksittäin 120cm.
Ensi viikolla sitten toista ehkä hiukan enemmän koulutettua.
Tosin eilinen puhelu alkoi hiukan hassusti. "Luin tuota sun hevostaustaa ja niinkuin oikeasti haluat tulla ratsastaa meidän hevosta?" Olin ihan, että mitä. Noh, siis luulevat mun olevan niin hyvä ettei heppa kelpaa. Hah, minähän en ole ratsastanut vuosiin oikeasti. Tartten varmaan tikapuut päästäkseni selkään. Iiik.

viikonloppu

Kiirettä pitänyt.
Lauantaina kisat ja ne eivät menneet kamalan hyvin. Ehkei nyt ihan kamalan huonostikkaan, kuhan hyllyteltiin.
Ekalla radalla Aan jälkeinen elämä oli hankalahko ja siihen se tyssäskin. Sain yhden hypyn takaakiertoon kun käännyin liian aikaisin. Muut kuviot meni sinnepäin ellei jopa hyvin. Paitsi että himmaa kontaktit ja nyt vaan tehokuuria.
Hyppis olisi ollut oikeasti hyvä nolla jos jos ja jos. Oisin ehtinyt mutten sitten ehtinyt. Yksi hyppy jäi välistä, ei voi mitään.
Vika aksaradan se voi ei kohta, olikin voi ei. Muurille päällejuoksu ja koira tulee kovaa putkesta eikä sinnekään oikein ehtinyt hyvin. Meni sitten räpeltämiseksi ja rima alas. Sitten meidät hylättiin, miksi, en tiedä. Oli sarja A, B ja C. Kaikki meni oikeinpäin, mutta takkusi sekunnin sylkkärissä, saiko kiellon? Lapussa ei lukenut kuin se rima ja hyl, en tajua eikä kukaan muukaan. Ihan sama.
Joko oli surkeita 2-lk koirakoita tai hankalat radat, mutta tuloksilla ei juhlittu ainakaan nopeilla koirilla.
Huokaus.

Sunnuntaina Zeljko koulutus. Yllättävää kyllä teemana käännökset. Niitä hiottiin ja hiottiin. Osaksi ohajuksia tehtiin helpommiksi (tai siis vähemmän vaikeiksi). Mutta ainakaan Voltti ei ime ohjaajaan niin kovin, täytyy treenata.
Mutta valssit oli aika hyviä, kääntyi kivasti niissä oikeastaan aina. Draivi kuulemma hyvä jne.

Kaikki pennut olivat paikalla ja kivahan niitä aina on katsella. Loistavia otuksia, kaikki eri vaiheessa koulutusta. Tätä painotettiinkin, vähempi parempi esteiden määrässä aluksi. Miksi tehdä 20 estettä jos yksi käännös valahtaa liikaa. Paljon palkkaa (no tietysti!), kädestä se palkka. Tuosta en ole aina samaa mieltä, riippuuhan se vähän tilanteesta. Ja koirasta.
Voltti on kuulemma muuten hyvällä mallilla, mutta ne käännökset ja sitten kontaktit nopeimmiksi. Plus minun pitäisi juosta enemmän. Hmmm.

Tokoa tokoa vaan. Kun ei mökillä aksaamaankaan pysty ;o) Aamupalan eteen vähän hommia.
(Täällä on annettava kaksi ruokaa kun liikkumista on melkein kokoajan ja laihtuvat muuten)

Viuhka teki noutoja. Tekikin ihan hyvin, tykkää niin paljon siitä muttei varasta kuitenkaan. Tunnariakin varmaan vuoden tauon jälkeen ja oikea löytyi ongelmitta. Vähän luoksetuloja yms. sitten Viuhkankin mielestä oli tehty töitä tarpeeksi ja malttoi pysyä pois Voltin vuorolla. (Viuhka siis metsästää mitä lie sammakoita ja sisiliskoja niityllä tyytyväisenä vaikka kuinka kauan)

Voltilla tunnari. Jos kerta eka oli minun mieleen täydellinen, niin ei toistoa turhaan. Vauhtia takaisin tuomiseen voisi olla enemmän, mutta mielummin tällä hetkellä rauhallisempi ja tarkempi työskentely kuin liikaa vauhdin hurmaa.
Ohjattua noutoa, piha oli hiukan ahdas. Voltti ei päässyt omasta mielestään tarpeeksi isolle kaarelle hakemaan ja menikin portaiden kautta saadakseen suoran linjan kapulalle. Merkki on nyt hyvä, menee kovaa ja suoraan taakse.
Muutama kaukokäskyjen liikesarja läheltä ja palkalla. Tekee aika hitaasti, mutta huolella nyt. Vauhdin saa mukaan helposti, mutta tarkkuus silloin kärsii. Eli mennään tällä virkamiestokolla hetki etenkin noissa tarkemmissa liikkeessä.
Stopit kieroilla on nopeita! Nurmi vaan kärsii niistä.

Juha on käynyt uittamassa maleja joka päivä kotosalla. Riepun kynsi voi hyvin, ei kuulemma onnu eikä näy yhtään mitään kummoista. No ei varmaan osaa niin katsoakkaan, mutta pääasia ettei onnu.

Kuulin eilen, että muutama on miettinyt opettaa koirilleen sekä pysäytys- että juoksukontaktit myös. Tämähän on ollut projekti meillä Voltin kanssa ja ei hullummin toistaiseksi. Täysin tyytyväinen en ole pysätyksen aavistuksen omaiseen himmailuun, mutta uskon asian korjaantuvan kun varmuutta tulee. Juoksuversiokaan ei ole sellainen täysin läpi vaan hulluna-ajatus. Ehkä lähinnä sama kuin monilla isommissa kisoissa, alas ja vapautus. Tosin ilman vapautusta kun se tuli jo! Täytyy vaan ylläpitää molemmat tavat treeneissä.  Ehkä onnistuin, saas nähdä kuin ajan kanssa käy.
Niin se muoti ja ajatukset menee agilityssakin.

Nyt on aamutokoiltu, syöty, kahvit juotu ja ulkona raikas aamu aurinkoineen. Lenkki kutsuu!

Kolme neljästä kimpassa. Sari ei Pyryn kanssa päässyt, työt estää harrastamista aina välillä.

Laura toi Rauno Virran 1-lk radan. Sellaista juoksemista :o) Voltti teki 3 nollaa peräkkäin, tosin kaksi ekaa ei ollut niin sujuvia joka kohdasta. Lopuksi vähän kääntyy... ei käänny... treeniä. Siinä on paljon petrattavaa itsellä, milloin liike seis, milloin mitäkin. Mutta kyllä se siitä!

Video

Mia ja Vip tekivät loistavia pätkiä! Jessus se menee kovaa.

Video


Laura päivittelee varmaan omaan blogiin :o) Mutta hienosti se Pirkko menee. Muutama pikkujuttu ja se on siinä!

****
Helteisten treenien päälle koirat uimaan. Kyllä Pirkko on oikea uimamaisteri, lilluu kuin saukko siellä vedessä. Bätmän myös ui hienosti, Voltti lähinnä käy uimassa ja hengailee. Tylsä ranta, ei ollut sille hyppy paikkaa. Vip innostu sitten uimaan myös ja hyvin uikin. Ihanaa kun kaikki voi vain päästä kimpassa uimaan eikä tarvitse pelätä mitään hallitsemattomia rähinöitä.

Puhuttiinkin, että kuis kun moni kovaa menevä agilitykoira on hiukan hankalahko normaali elämässä. Kuka mitenkin, esim. heikkohermoinen tai tihulainen. Minun jalostusvalinnat nyt meni pieleen tämän osalta, näillä kaikilla kun tuntuu olevan aika hyvin palikat kohdallaan päässä. Vaikkei ne täydellisiä ole, mutta ehkä kuitenkin aika kivoja siltäkin osin.
Voltti ainakaan ei sitten ikinä mene kovaa ;o) Se nyt on niin lunki tyyppi. Kuitenkin olen kauhean iloinen, että sen toimintakyky säilyy ikävien tilanteidenkin jälkeen. Ettei niin paineistu.
Tosin jos se tekee väärin ja siitä huomattaa, kyllähän se paineistuu. Ja yrittää enemmän tai sanoo, että tee ite. Sitten pitää kertoa, että nyt kuule tän voi tehdä oikeinkin. Sitten on loukkaantuneen näköinen ja kysyy, että mikset heti voinut kertoa? Tollo omistaja. Kerro ja opeta paremmin.

*******

Iltapäivällä vielä tokoilua. Kiitos Sarille Z näyttämisestä! Hiomista siinä(kin) on, mutta kaikki asennot onnistu.
Mukavaa tekemistä.

Ihanne bordercollie

Millainen se on? Millaisia haluaisin kasvattaa?

Ulkonäkö lopulta on yksi ja sama, vaikka kaikki tietävätkin minun mieltyneen musta-valkoisiin lyhytkarvaisiin. Mutta lopulta se ei ole millään lailla määräävä asia, se karvanpituus tai väritys.
Rakenteeltaan sopusuhtainen. Elastinen, vaikutelma pehmeästä liikkeestä. Jalkoja pitää olla, pituutta hiukan enemmän kuin korkeutta. Kaulaa ja kulmauksia tasapainoisesti. Liike pitkä ja maatavoittava. Sähäkkä, nopea reagoimaan kropallaankin.
Terveys. Enkä tarkoita tällä pelkästään pakollisia Pevisan vaatimia tutkimuksia, vaan koiran yleinen terveydentila. Allergiat ja yliherkkyydet ovat iso EI. Mielestäni koira, joka selkeästi reagoi johonkin ruokaan, pölyyn, heinään tms. ei ole jalostuskoira. Ei nyt tarvitse olla rautavatsa, joka kestää ihan mitä vaan lennosta (mielummin kyllä saisi olla), mutta minkaanlaiset allergiat poistaisivat koiran jalostuksesta heti ja nyt.
Jos koiralla on toistuvia tulehduksia (virtsatie, korva, silmä jne.) sekin kyllä pistäisi miettimään. Miksi niitä on?
Hankalat kiimat, voimakkaat valeraskaudet, kovin nuupahtanut olemus juoksujen jälkeen. Tuntuu periytyvän?
Jatkuvat kynsivammat ja tassuongelmat. Pistäisi miettimään.
Terve pää. Mitä se sitten sisältääkään?

Bordercollie, joka relaa kun ei ole tekemistä. Joka osaa rauhoittua erilaisissa paikoissa. Jonka kanssa matkustaminen yms. on helppoa. Nämä ovat myös koulutuskysymyksiä, mutta kyllä myös hermorakenteesta johtuvia tai ansioita. Kuinka vain.
Bordercollie, joka ei hypi seinille vaikkei sitä tekemistä olisikaan joka päivä. Mutta joka on heti valmis töihin ja hommiin kun niitä sille tarjotaan. Miellummin ei itse keksi tekemistä... harvoin ne tekemiset kauhean fiksuja ovat.
Ahne, perso ruualle. Helppo palkata nameilla. Taistelutahtoinen, helppo motivoida leluilla. Hyvä keskittymiskyky.
Ohjaajapehmeyttä saa olla, helpompi kouluttaa. Mutta myös omilla jaloilla seisova, reipas ja rohkea. Kuitenkaan olematta tyhmärohkea, ajattelu on toivottavaa.
Sosiaalinen, muttei yltiö sellainen. Melkeimpä mielummin välinpitämätön aikuisena.
Ei saisi reagoida ääniin, ei arkoa erilaisia pintoja. Pitäisi pystyä tekemään hommia missä vaan, olosuhteista tai ulkoisista ärsykkeistä välittämättä.
Mielummin hiljainen. Siis ettei turhia räksyttele.
Paimennusvaistot saisi olla olemassa. Muttei liikaa silmää.
Ihmisen kanssa mielellään tyskentelevä, liika itsenäisyys vaikeuttaa kouluttamista.
Ja käpertyy mielellään sohvalle omistajan kainaloon rapsutettavaksi ;o)

Kai listaa ja ajatuksia voisi jatkaa ja jatkaa. Mutta pääpaino varmaan noilla. Terve niin fyysisesti kuin henkisesti, monipuolinen ja mukava harrastuskoira. Myös kiva perhekoira siinä samalla ja etenkin. Kuitenkaan se ei kaikille käy eikä tarvitsekaan sopia. Aina on tavoitteena ja toiveena löytää pennulle se sille sopivin koti.
Täydellisiä ei ole, aina jostain pitää tinkiä jos kasvattaa aikoo. Mutta on asioita, joista pitäisi pystyä pitämään kiinni, olemaan rehellinen itselleen (ja mahdollisille pentujen omistajille). Pystyykö siihen varmasti? Ainakin yritän.

Muutama kuva

Little Step's Viper

"Vip"

  

Little Step's Vroom

"Pyry"

Little Step's Volt

"Voltti"

ja vielä kerran maailman suloisin Voltti

Agirotu 2012

ViuhkaxTip pentue osallistui aloittelevien joukkue kisaan koko pentueen voimin. Joukkueen nimi V-Lyylit nyt voi ymmärtää monella tapaa, tällä kertaa taisi olla Voitokkaat Lyylit :o)
Vaikeahkoa rataa ei kukaan nollalla läpi päässyt, mutta tässä tapauksessa vauhti korvasi virheet ja joukkue voittoa oli meidän.

kuva © Minna Viitanen

Kuvassa vasemmalta Mia&Vip, Laura&Pirkko, minä&Voltti ja Sari&Pyry.

Pojat ja Voltti osallistuivat myös virallisille radoille. Ei tullut nollia, tuli paljon hyllyjä ja kokemusta. Kauhean kovaa noi pojatkin menee. Huh.

Mökkeilyä

Kyllä bordercolliet, ainakin meidän, ovat todella halppoja reissussakin. Autossa nukkuvat tyytyväisenä, ulkoilevat missä vaan reippaina, osaavat relata paikassa kuin paikassa. Eivätkä tuhoa paikkoja, mitä nyt Viuhka voi tutkia petien sisältöä jos on tylsää. 

Pihasta eivät lähde mihinkään, missä vaan voi periaatteessa pitää irti. Tai ei voi kun ei saa, mutta onhan nuo luvattoman paljon ilman hihnaa liikenteessä. Hyödylliseksi olen kokenut "takana" käskyn, silloin molemmat laahustavat minun takana ja lähellä. 

Mökillä kävimme muun liikkumisen lisäksi muutaman kerran patikoimassa. Tai siis ainakin patikkareitillä tutkimassa millaisia polkuja siellä on. Koirat nauttivat, me nautimme. Etenkin kun ei vielä ole itikoita riesaksi saakka, mäkäriä ei lainkaan. Punkkeja kyllä, myrkyistä ja valkosipulin syöttämisestä huolimatta molemmista löytyi yksi punkki, samoin Riepusta. 

Molemmat bortsut ovat päässeet turhan hoikkaan kuntoon. Ilmeisesti liikutaan vaan sitten enempi näin kesän tullen, ruokaa lisätty.