Ihanne bordercollie

Millainen se on? Millaisia haluaisin kasvattaa?

Ulkonäkö lopulta on yksi ja sama, vaikka kaikki tietävätkin minun mieltyneen musta-valkoisiin lyhytkarvaisiin. Mutta lopulta se ei ole millään lailla määräävä asia, se karvanpituus tai väritys.
Rakenteeltaan sopusuhtainen. Elastinen, vaikutelma pehmeästä liikkeestä. Jalkoja pitää olla, pituutta hiukan enemmän kuin korkeutta. Kaulaa ja kulmauksia tasapainoisesti. Liike pitkä ja maatavoittava. Sähäkkä, nopea reagoimaan kropallaankin.
Terveys. Enkä tarkoita tällä pelkästään pakollisia Pevisan vaatimia tutkimuksia, vaan koiran yleinen terveydentila. Allergiat ja yliherkkyydet ovat iso EI. Mielestäni koira, joka selkeästi reagoi johonkin ruokaan, pölyyn, heinään tms. ei ole jalostuskoira. Ei nyt tarvitse olla rautavatsa, joka kestää ihan mitä vaan lennosta (mielummin kyllä saisi olla), mutta minkaanlaiset allergiat poistaisivat koiran jalostuksesta heti ja nyt.
Jos koiralla on toistuvia tulehduksia (virtsatie, korva, silmä jne.) sekin kyllä pistäisi miettimään. Miksi niitä on?
Hankalat kiimat, voimakkaat valeraskaudet, kovin nuupahtanut olemus juoksujen jälkeen. Tuntuu periytyvän?
Jatkuvat kynsivammat ja tassuongelmat. Pistäisi miettimään.
Terve pää. Mitä se sitten sisältääkään?

Bordercollie, joka relaa kun ei ole tekemistä. Joka osaa rauhoittua erilaisissa paikoissa. Jonka kanssa matkustaminen yms. on helppoa. Nämä ovat myös koulutuskysymyksiä, mutta kyllä myös hermorakenteesta johtuvia tai ansioita. Kuinka vain.
Bordercollie, joka ei hypi seinille vaikkei sitä tekemistä olisikaan joka päivä. Mutta joka on heti valmis töihin ja hommiin kun niitä sille tarjotaan. Miellummin ei itse keksi tekemistä... harvoin ne tekemiset kauhean fiksuja ovat.
Ahne, perso ruualle. Helppo palkata nameilla. Taistelutahtoinen, helppo motivoida leluilla. Hyvä keskittymiskyky.
Ohjaajapehmeyttä saa olla, helpompi kouluttaa. Mutta myös omilla jaloilla seisova, reipas ja rohkea. Kuitenkaan olematta tyhmärohkea, ajattelu on toivottavaa.
Sosiaalinen, muttei yltiö sellainen. Melkeimpä mielummin välinpitämätön aikuisena.
Ei saisi reagoida ääniin, ei arkoa erilaisia pintoja. Pitäisi pystyä tekemään hommia missä vaan, olosuhteista tai ulkoisista ärsykkeistä välittämättä.
Mielummin hiljainen. Siis ettei turhia räksyttele.
Paimennusvaistot saisi olla olemassa. Muttei liikaa silmää.
Ihmisen kanssa mielellään tyskentelevä, liika itsenäisyys vaikeuttaa kouluttamista.
Ja käpertyy mielellään sohvalle omistajan kainaloon rapsutettavaksi ;o)

Kai listaa ja ajatuksia voisi jatkaa ja jatkaa. Mutta pääpaino varmaan noilla. Terve niin fyysisesti kuin henkisesti, monipuolinen ja mukava harrastuskoira. Myös kiva perhekoira siinä samalla ja etenkin. Kuitenkaan se ei kaikille käy eikä tarvitsekaan sopia. Aina on tavoitteena ja toiveena löytää pennulle se sille sopivin koti.
Täydellisiä ei ole, aina jostain pitää tinkiä jos kasvattaa aikoo. Mutta on asioita, joista pitäisi pystyä pitämään kiinni, olemaan rehellinen itselleen (ja mahdollisille pentujen omistajille). Pystyykö siihen varmasti? Ainakin yritän.