Katselin eilen illalla Janitan lähettämää rataa ja keuhkoihin alkoi pistää ajatus sen menemisestä. Sen verran oli juoksemista. Mutta, koska siellä treenit ovat aina antoisat vaikkei aina (hah) loistaisikaan.
Rata oli jonkun Italialaisen WAO tuomari väännös. Muutamaa kohtaa mietin ja keskustelin kuinka ja miksi.
Alun sivuirrotus ei ollut mikään ongelma kaukaakaan, en edes ajatellut sen olevan (oli monella kuulemma). Tökkäs leikkaukseen alussa, mun ajatus kun karkasi jo jatkoon ja ensiksi pitäisi se ohjata hyvin. Kun ohjasi, niin meni. Hyvin pystyi leieröimään putken ja ehti loistavasti suoren putken jälkeen valssaamaan ja kääntämään koiraa. Kunhan muisti tehdä myös sen jarrun sieltä kaukaakin niin Voltti myös kääntyi todella kivasti.
Kepeiltä ennakoi tyhmyri ensiksi putkeen kääntymistä takaisin päin. Kerran palkka ja muisti kuinka se suoritetaan.
Itse pitää muistaa, että niihin takaakiertoihin ei tarvitse huiskaista hulluna etenkään Voltin tapaisella. Ja kovasta vauhdista kun tullaan ja pitää kääntyä&jarruttaa, niin se oma liike _seis_ ajoissa.
Mutta tattaraa, me mentiin koko rata ilman isompia ongelmia sitten kuitenkin ja aikaakin meni vain ehkä 10min? Kokeilin sitten vaihtoehdot ja aika siistiä, kaikki toimi.
Rimat pysyi, Voltti tuli ohjauksiin, kontaktit toimi, vaihtoehdot oli ok, ei mitään kummempaa. Plus paljon positiivisia sanoja ja ajatuksia ja voi kuinka olikaan siistii :o)
Hyvillä mielin kotia. Muutenkin oli kivaa, paljon höpöttelyä ystävien kanssa. On ne vaan tärkeitä.
Prim ei päässyt kuin lenkille. Pöllö pulahti likaiseen lampeen... ja Voltti kanssa myös. Tyhmyrit. Muuten ne nauttivat juoksemisesta kavereiden kanssa. Ja Voltti frittaili minkä kerkisi Omien kanssa :oO Oho, kaipa se juoksua tekee.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti