Loppuviikon turinat

Kappas vain, taas vierähti viikko. Tai ainakin melkein.
Treenattu on koirien kanssa melkein joka päivä jotain. Voltin kanssa koimme olevamme vähemmän hyviä torstaina. Sikäli että treeni oli kyllä hauska hyödyllinen. Toi oikein loistavasti esiin oman kyvyttömyyden olla tarpeeksi nopea. Myös jotain oho-juttuja. Puoleen jos toiseen. Kouluttajana siis Ruokosen Juha. Syy ei ollut hänen, neuvoja tuli ja ei antanut päälle päin näkyä sen vellovan epätoivon tunteen, joka todennäköisesti hänen sisällään kuohui. No mutta ehdin minä johonkin joskus. Vaikka sitten vähän huijaamalla.
Perjantaina Iriksen mukana loisimassa Elinan treeneissä Prim kanssa. Teemana olikin okserit ja käännökset niiltä yms. yms. Primin hyppykorkeus oli huimat 25cm. Muuri matalimmalla palikalla.
Näistä treeneistä jäi kyllä varsin hyvä mieli. Prim tuntuu jo lukevan esteitä aika hyvin ja se tulee mukavasti ohjauksiin. Myös sellaisiin, joita ei erikseen vieläkään ole opetettu. Super pupsi!
Rengaskin matalana, siivekkeet estämässä sivusta menoa. Ei niin minkaalaista ongelmaa.

Lauantaina Hyvinkäällä kisaamassa Voltin kanssa.
Hyppis oli ihan kohtuullisen tyylikas nolla (jos ei lasketa melkein kepeille karkaamista lopussa..) ja aika riitti voittoon siitä oho-kohdasta huolimatta. Muutenhan en mitään olisi muuttanut, se vaan rullasi loistavasti.
Agilityradat hyllytettiin sitten. Mutta hyvällä asenteella ja loistavilla kontakteilla ja iloisella mielellä. Kaikki onnistuu paitsi jos mun tarttee olla tuulen nopea.
Kotimatkalla huomasin, että Voltille oli merkitty H-Serti. No soitto paikanpäälle, ei me sitä saada ottaa vastaan. Kun eivät maininneet mitään palkintojen jaossa niin enhän minä tajunnut.

Kisoissa oli todella mukavaa, ihana porukka, kivaa, rentoa ja leppoisaa. Miten niin pipo kireällä kisoissa?
Vilpittömästi iloitsin kavereiden hienoista radoista, myös vähemmän hienoista. (Anteeksi Minna kun meitä niin nauratti sun spiraali-hurrikaani)
Minulla on melkein aina oikeasti mukavaa kisoissa. Ja isoa osaa siitä saa kiittää super ihania kisakumppaneita. Vaikka pääosin aina lähden yksin, ei kisoissa koskaan tartte olla yksin jos ei halua.

Mitäs muut koirat. Käyneet lenkeillä. Viuhka on käynyt läpi temppujaan, pitäisi keksiä jotain uutta. Tokoilla ei ole ehtinyt/jaksanut. Töissä on vähän kiirettä, monta asiaa kesken ja vaiheessa, tämä saamarin sairastaminen ei tunnut loppuvan. Yskä vaan jatkuu ja keuhkoihin sattuu.
(Joo, treenaaminen ja kisaaminen ei ehkä ole se paras juttu...)