kolminkertainen hylly

Ja neljättä ei jääty tehtailemaan.
Tosin tässä nyt ei mitenkään epätoivon suohon olla hukkumassa, ehkä aavistuksen vain harmittaa. Ehkä harmituskin sellaista melkein positiivista, hitto, mehän saadaan ne radat läpi vielä joskus.
Eka hyppäri oli ihan kohtuu helppo, mutta sinnehän me jäätiin silti ihmettelemään. Alku meni ihan mainiosti, ei siinä mitään. Jossain puolenvälin paremmalla puolella sitten jalat vaan liimautui pohjaan ja eivät liikkuneet sinne minne piti ja Voltti hyppäsi yhden hypyn väärään suuntaan, kalastelin sieltä ja myöhästyin jatkosta, juoksi yhden hypyn ohi enkä korjannut. Loppu meni sitten ihan kelvollisesti.
Tokalla radalla siis niin tyhmä hylly kuin olla ja voi... En edes ajatellut, että niin voi käydä. Juoksi puomin alle ja kiersi siellä tukena olleen siivekkeen. Tultiin suorasta putkesta jnejne. Loppurata ihan hyvin, yksi rima kun käänsin päätä kuunnellakseni ohjeita ;) Pysäytin puomin ja se oli varsin kelvollinen se. Ja nollalla tietysti maaliin.
Kolmas rata ja alku jo tuotti ajattelua, mutta se toimi. Sitten hups vaan taas ei jalka halunnut siirtyä taaksepäin ja Voltti hyppäsi taas ristiin ja takas vielä sen hypyn. Radan kruunasi lentokeinu, joka sitten suoritettiin kelvollisena uudestaan ja jatkettiin suoraan maaliin.
Luovutin, en lähtenyt enää vikalle hyppikselle. Pyörrytti ja tuntui ettei saa happea.

Pasi ja Pirkko kiisivät nollat molemmilta hyppäreiltä ja vieläpä menivät ja voittivat toisen aika hurjassa sakissa :o) ONNEA!!!


ps. Laura, ei minua oikeasti ahdista. Todella hyvä kirjoitus ja osuva.


J