perusjuttuja

Primin kanssa. Agilityssa on keksinyt leikkiä peiliä lähdöissä, selkeästi emonsa verta kohisee suonissa...
Treenailtiin pihalla perus juttuja. Mutta kun siellä oli se pujottelu (leveähkönä kujana). Meinasi pienen borderskollien pää mennä ihan sekaisin. Kun ne kepit on vaan niin siisti juttu. Tarkoittaahan tämä, että ne on myös sitten isona koirana, muuallakin kuin kotona?
No pystyi olemaan perusasennossa, pystyi odottamaan istuen ja maaten. Ilman hiipimisiä. Muttei ollutkaan niitä agilityesteitä. On se vaan hassua kuinka pienestä voi koira syttyä?
Yritin lähettää merkille, karkasi kepeille. Olihan ne kyllä melkein vierekkäin. Ainakin Primin mielestä.
Pystyin tekemään ohi juoksuja ja edessä valsseja/persjättöjä eikä karannut.

Tänään tehtiin perusasentoja, vähän seuraamista. Haluaisin sen pääasennon pysymään vakaana. Myös poikittaa helposti. Tosin meidän olkkarissa montaa askelta oteta.
Jääviä, hyvin kuunteli seis ja maahan. Aika hyvin malttaa.
Noutokapulan nostamista ja luopumista siitä. Nostaa hyvin ja tuo jo sivullekin heittäen sen suunilleen ilmaan, että ota. En aina ehdi, putos varpaalle. Sattui. Täytyy varmaan kohta alkaa vaatimaan pitoa pidempään.
Vähän istu-maahan-istu vaihtoja.
Olipa Primillä asenne kohallaan :)

Tiistaina ei taas päästy treenaamaan :o( Alan todella kyllästyä tähän sairastamiseen. Nyt vuorostaan jonkun lievän puoleisen keuhkotulehduksen lisäksi veriarvot on pyllyllään. Löytyi syy hengästymiseen, väsymykseen yms.

Niin Hyytiäisen Mari kävi katsomassa Voltin ja Primin. Olihan sitä. Kaikenlaista. Muttei mitään mahdotonta.
Todettiin ettei Voltin pari taannoista kamikaze Aata ollut tehnyt hyvää ja Primillä löytyi sen toisen kanssa törmäyksen merkit kropassa.
Yllättävän hyvin antoi ja jaksoi Pimpulakin itseään hoidattaa. On se Mari taikanäppi!