Sporttis treenit

Yökukkujat oy ab kokoontuu aina torstaisin. Jonkun tyyppisen huulluuden takaa löytyy koko V-pentue terästettynä Walesin lahjalla Suomelle. Plus niiden omistajat. Jotka ehkä enemminkin alkavat haukotella, nelijalkaisten vauhti taitaa vaan kiihtyä mitä pitemmälle ilta kuluu. Johtuisko tämä siitä, että ne on niin teinejä ja ohjaajat yhtä lukuunottamatta keski-iän kynnyksellä tai ainakin matkalla sinne?

Sari toi radan, jossa etenkin alku aiheutti päänvaivaa ja turhautumista. Tyhmää kun jo 2 esteellä ajatus oli 4. ja senhän tietää miten sitten käy. Tuli myös todistettua ettei Voltti lue kauempaa ohjattuna vinoa hyppyä, vaikea se olisikin ollut. Kun siitä alun 4 esteestä selvisi, niin loppu oli aika pala kakkua. Rytmityksillä kääntäminen toimii kauempaakin ja niinpä ehdin jatkoon paremmin. Etenkin kun on juoksu A ja pitää seuraava hyppy mennä takaa, helpottaa kummasti jos on ennen koiraa siellä Aan alla.
Yksi rima taisi pudota, muuten aika pätevästi viuhtoi Voltti menemään. Puomillakin vauhti löytyi heti kun uhkasin jättää sen pois joukkuuesta, jossa kilpaillaan nopeimmilla kontakteilla. Se todennäköisesti pisti simmut kiinni ja revitti puomin täysiä ja kun tassut tapas keinonurmen niin löi hanat kiinni. Kiitos lisää tollaisia puomeja!  Aakin oli kuulemma ihan hyvä, kiitos lisäsilmille.
Lopuksi oli pakko vielä kokeilla koko rata. Ja saatiinhan se nollalla läpi ja ihan hyvällä nollalla eikä iik ja apua versiolla. Tälläistä lisää, kiitos.

Sain mennä Vipillä. Joka on isona poikana vähän röyhkeä ajoittain, tulee päin ja puhki. No ei tullut, enemmänkin väisti niin että meni jopa takaakiertoihin. Ei kyllä ollut hullun vauhtikaan.
Tein hiukan käännöksiä ja on kyllä tarkka rintamasuunnasta, tekee kiellon helposti jos liian nopeasti ennakoi. Mutta sitten taas, voi oksennus, mitä käännöksiä. Niistot oli _täydellisiä_. Vielä pitää pitää ohjausta päällä kauemmin, mutta kun se tulee niihin kuin ajatus. Myös rytmittämällä kääntyy kohtuullisen hyvin. Ja mitkä kontaktit... vau.
Loistavaa työtä on Mia tehnyt. Vaikea ohjattavahan Vip on etenkin kädessä kulkevan pikkukoiran jälkeen, sillä askel on pitkä, voimaa löytyy ja tilanteet meni jo. Mutta kun se alkaa kulkea, niin voi olla, että nopeampaa saa etsiä.
Samahan on myös Pyryllä, pitkä askel, paljon voimaa. Hiukan enemmän ehkä herkkyyttä kuin Vipillä, mutta myös enemmän kierroksia välillä. Menee nyt jo kovin hyvin.
Pirkko oli super eilen. Menee miljoonaa ja kiljuu mennessään. Ei siis hauku vaan kiljuu. Kääntyy ajatuksella ja kontaktit... niitten puolesta vois melkein kuolla.

Mia meni Viuhkalla ja hyvin menikin. Viupiu pisti parastaan ja Mia ohjasi sitä kyllä hyvin!

Pätmän tekee vielä vauvastelutreenejä, mutta alkaa olla kipinää, menoa ja meininkiä :o) Siitä tulee hyvä, uskokaa tai älkää.

Treenamisen iloa himemnsi vain tämä olotila. Niiskutus, lihaskipeys ja päänsärky. Yöllä heräsinkin puistatuksiin, kamalaan päänsärkyyn ja kaktukseen kurkussa. Nyt teetä, peittoja ja lepoa / Buranaa. Jaksaa kisata huomenna.