tokoilua

Koulun nurtsilla yksinäistä, mutta mukavaa, tokoilua. Yksinäistä vain siksi, että treenailin Voltin kanssa kahdestaan :o)

Vähän kaikkea.
Metalli heti alkuun nostattaen heti virettä. Hyvin nousi ja hyvin tuli.
Seuraamista. Nihkeää hiukan. Tai sitten ihan ok. Videopätkää siitä, onneksi. Sillä koira teki joo ihan hyvin, mutta minä en. Käsi on halvaantunut jne. Katsottuani sen kokeilin uudestaan normaalilla kävelyllä, normaalein heiluvin käsin ja ilman vartalon kummallista kiertymistä. Näytti niin paljon paremmalta, ihan kuin Volttikin olisi ollut paljon parempi.
Olin vienyt ruudun etukäteen vähän metsikön taakse ja Voltti ei tiennyt missä oli enkä etukäteen näyttänyt yhtään. Merkille meni hyvin, palkkailin niitä ekaksi. Sitten lähetys ruutuun ja se tuli aivan yllätyksenä Voltille. Läksi kyllä kuin ammus liikkeelle, aivan vinoon kohti metsikköä. En sanonut mitään ja se löysi itse ruudun vauhtia hiljentämättä ja täysin keskelle. Siis melkein vau.
tein muutamia lähetyksiä sinne ja aika takarajalle hakee, mutta ei se mitään. Treenattiin myös paikkaa kaukaa ohjaten. Koira ruudun viereen ja käskytys ruutuun. Toimi. Jos jäi liian laidalle ja käskytti uudestaan niin korjasi keskemmälle. Aika hyvä.
Ohjattua noutoa, vasen kapula kohti ruutua ja samalta merkiltä. Ei ongelmia. Lähetin sitten myös ruutuun vaikka kapulat oli -> meni. Seuraavaksi lähetinkin hakemaan vasenta kapulaa -> nouti.
Paljon palkkaa!
Kaukokäskyjä. Nyt jostain syystä nyt seisomisesta istuminen ei pelaa, menee maahan helposti. Vahvistettiin läheltä. Asennetta saisi olla enemmän, mutta toisaaltaan tekee aina ja nyt takajalat pysyivät hyvin paikallaan (videoin).

Lopuksi rallatteluna luoksetuloja ja stoppeja.

Lääh ja puuh, sanoi Voltti ja kellahti pöydän alle nukkumaan kotiin tultua.