lauantai 3. marraskuuta 2012

Helsinki-Ljubljana

Hiukan jännitti jättää koiria boxeissa koneeseen kuljetettavaksi. Tosin molemmat menivät niihin mielellään, hännät heiluivat ja makoilivat eli ei ihan kauheaa paniikkia.
Lentokentällä ostettiin hiukan tuliaisia viemisiksi, tuli vähän kiirekin kun halusimme jättää koirat vasta viime tippaan. Lento Hki-Riika meni oikein hyvin ja näimme koiratkin kun ne siirrettiin koneesta toiseen. Boxeja nostettiin nätisti ja koirat näyttivät ihan rauhallisilta.
Istuimme jo Wieniin menevässä koneessa kun tuli ilmoitus, että se onkin rikki ja eikun vaihtamaan konetta. Hiukan jännitti kun taas koirat ulos ja sisään, miten ne selviävät, ovatko varmasti lennolla (tämä tarkastettiin joka kerta lentoemoilta, samoin kuin ruuman lämpötila) jne.
Onneksi ei tarvinnut kauhean kauaa odotella uutta konetta ja lento Wieniin meni ihan hyvin. Mitä nyt kone oli aika pieni ja tärisevä ja meluista.
Wienissä meitä odottikin jo koirien boxit ja siellä kaikki iloista koiraa. Helpotuksen huokaus, ne eivät panikoineet, olivat iloisia ja kulkivat reippaina kentällä.
Sitten etsimään autonvuokrauspistettä. Meinasi epäusko iskeä, löydetäänkö koskaan. Mutta löytyhän se lopulta.
Varaamani Volvo oli muuttunut Bemariksi. Hetken seikkailun jälkeen (ja muutaman hikipisaran, kärryjen työntely meni ihan työstä) auto löytyikin. Mutta mutta, koirien boxit eivät mahtuneet takaluukkuun mitenkään (ne oli siis avattu ja laitettu sisäkkäin). Eikun takaisin vuokrauspisteeseen vaihtamaan autoa. Saimmekin nyt sen Volvon avaimet ja paperit käteen. Auto siellä missä edellinenkin eli takaisin sinne koko konkkaronkka.
Sitä ei löytynyt! Me käveltiin koko helkatin halli ees taas, varalta muidenkin autonvuokrausfirmojen alueetkin. Ei löydy. Lähdettiin siis taas sinne vuokrauspisteeseen päin, matkalla pysäytettiin joku ja kysyttiin vielä neuvoa. Ohjasi meidät takaisin sinne missä olimme olleetkin ja käski katsoa sieltä. Auto oli siellä! Se oli siinä välissä ilmestynyt paikalle, ihan varmasti ei ollut aiemmin.
Nyt mahtui boxitkin, auto oli hieno ja uusi alle 20tonnia ajettu. Matka kohti Ljubljanaa alkoi.
Koska en osannut lukea Elinan navigaattoria, meni alku hiukan pyörimiseksi. Mutta lopulta muutaman ympyrän jälkeen löytyi oikea moottoritie ja eikun menoksi.
Aika haipakkaa siellä sai ajaa. Ilma oli ihan ok, hiukan lunta teiden sivulla, mutta tiet kuivat alussa. Pysähdyttiin yhdelle bensikselle vähän syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Ihanat maisemat!
Alku matka valoisalla menikin ihastellessa vuoria ja kukkuloita, kyliä siellä rinteillä jne. Ylempänä alkoi olla enempi lunta ja mittari painui pakkasen puolelle eli varalta piti hiukan hiljennellä.
Kävimme rajan tuntumassa ostamassa Vinjetan, tietullimaksutarran.

Pääsimme hyvin Ljubljanaan ja ajoimme hotellille ensin. Se olikin leirintäalueen yhteydessä oleva ihan siisti hotelli, huoneet oli tilavia ja siistejä. Lähellä oli hyvät koiranulkoilutusalueet ja lenkitimmekin koiria ennenkuin läksimme tapaamaan Mirjaa perheineen.
Ilta meni aika myöhään ensin ihastellessa koiria, sitten menimme vielä syömään keskustaan ihanat salaatit ja katselimme myös hiukan keskustaa.
Lopulta unta ei tarvinnut odotella, ei meidän eikä koirien.

levähdyspaikalla

pätkä tietä

paikallinen talo


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti