Tiistaina Eva vei meidät ja Toshikin shoppailemaan. Kauppakeskuksessa hinnat olivat jopa kalliimat kuin Suomessa, mutta tarjontaa oli paljon. Vaatteista, laukuista yms. Eipä tullut ostettua mitään. Ihasteltua kalliita desing-juttuja, mutta siihen se minun osalta jäikin.
Pitkä, mukava lenkki pitkin peltoja ja kävelyteitä. Koirat saivat olla irti ja kukaan ei katsonut pahalla! Koirat eivät piitanneet ihmisistä ja lenkkeilijät enemmänkin väistivät koiria jos oli tarve. Toisia koiria tuli vastaan, suurinosa vaan jatkoi matkaansa. Jotkut kävivät moikkaamassa toisiaan. Mitään ongelmia ei ollut!
Iltasella pizzalle ja nukkumaan. Olikin poikki.
Keskiviikkona aamusta lenkille. Pari tuntia vuorta ylös ja sitten alas. Tai kukkula kai se oli, mutta meille vuori! Reidet jähmettyivät ja hengästytti, huh. Oli jyrkkää nousua ja hiukan loivempaa. Paljon ihmisiä ja kapeillakaan poluilla ei tullut sanomista koiralaumasta!
Ylhäällä oli ihanat maisemat ja meille tarjottiin teetä, kahvia, kaakaota. Mitä kukakin halusia.
Pikainen lounas ja treenaamaan! Siellä vierähtikin muutama tunti.
Oli todella hauskaa. Mirja ja Matei olivat ystävällisiä, iloisia, kyselivät ja neuvoivat omalta osaltaan.
Iltalenkki pimeydessä ihanassa puistossa ja syömään.
Torstaina saimme kutsun Silvia Trkymanin luokse treenaamaan. Ajoimme vajaan tunnin ihanien maisemien läpi Mirjan ja Matein perässä. Ihana paikka hänellä, siinä peltojen keskellä kukkulan alla.
Taas vierähti muutama tunti kun kaikki treenailivat pari eri rataa ja keskustelua riitti.
Täytyy varmaan kehua, että saatiin ostaa painotuoreet juoksukontaktivideot suoraan Silvian olohuoneessa ;)
Pitkä lenkki upeassa Tivoli-puistossa. Upea paikka! Iltasella monen tunnin päivällinen kiinalaisessa. Niin valmis taas nukkumaan.
Todellakin vielä kerran mainittava kuinka vieraanvaraisia ja ylitseystävällisiä kaikki olivat! Paljon juteltiin ja keskusteltiin koirista, jalostusvalinnoista, agilitysta, treenaamisesta ja vaikka mistä. Naurua riitti ja ihan kuin oltaisi tunnettu kauemminkin. Meillä etenkin Mirjan kanssa oli melkoisen samanlainen maku bordercollieista ja ainahan on mukavaa kun omasta koirasta tykätään paljon.
Toshiki parka ei ymmärtänyt montaa sanaa englantia, mutta hyvin hänenkin kanssaan sitten meni. Hänen uroksensa Sonny oli upea. Niin rauhallinen kun mitään ei tapahtunut, sosiaalinen, avoin. Mukava rakenne, meni kovaa, kääntyi kuin unelma. Onko siinä Voltin tuleva sulhanen?
Erityismaininnan saa ne hel***in kukot hotellin takana. Siellä oli sellaisia aidattuja maaplänttejä, oisko sellaisia viljelyspaikkoja kaupunkilaisille. Yhdessä oli kanoja ja kukkoja. Kukot alkoivat kiekua 5 aamulla! Voi elämä, siinä ei sitten paljoa enää nukuttanut kun kilpaa kiekuivat toisilleen.
Slovenia on kaunis maa näin pikakatsauksella. Ihanat maisemat! Ljubljana oli todella siisti ja rauhallisen oloinen kaupunki. Upeat viher- ja ulkoilualueet. Silleä välillä pieniä kahviloita, joista sai mm. teetä, kahvia, kaakaota, pientä sömistä. Tee oli ihanaa. Koirakulttuuri niin suvaitsevainen. Ihan kade kaikesta tuosta!
Ravintoloissa ruokailu oli paljon edullisempaa kuin Suomessa. Tosin maksettiin vain kerran... noloa. Vaatteet samanhintaisia. Ruoka hiukan edullisempaa kaupassa. Agilitystartit halvempia, niitä on lähes joka viikonloppu. Monta seuraa. Treenaavat vain ulkona ja nurtsilla, keskellä talvea liian mutaista ja liukasta siihen. Loistavia juoksukontakteja! Paljon suullista ohjausta, kääntymiskäskyjä. Mielenkiintoista kaikenkaikkiaan.
Niin ja Voltin makumaailma sai uusia sävyjä. Suolapähkinöitä, suklaapatukoita, hedelmäkarkkeja. Dionin ruoat. Banaanin kuoret. Herkkurotta.
Maisemaa puolesta välin kukkulaa
Voltti ihailee maisemia uuden ystävän kanssa.
Uusia ystäviä koirineen (&Elina, Dion ja Voltti)
Rinteillä komea kuusikko
Toshiki ja Sonny
Matej ja Witch
Silvia & Bi
Mirja & Jazz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti