kisaamassa

Vaikka ne kisat eivät tuloksellisesti ole mitenkään positiivisesti mainittavia, niin silti kilpailuista jäi todella hyvä mieli. Tai ehkei kilpailuista kilpailuna vaan Voltin kanssa tekemisestä ja olemisesta.
Kuinka helppoa ja vaivatonta on omistaa koira, joka ei stressaa tai ylikuumene. Joka on kiltti ja sosiaalinen. Jonka voit pitää irti, väliinpitämättömyys muihin ja totteleminen tekee lenkeistä niin vaivattomia. Jota ei tarvitse rauhoitella, viritellä, nostattaa tai mitään muutakaan ennen starttia. Joka leikkii, repii lelua ja tekee temppuja vieraissakin halleissa täysin. Jonka keskittymiskyky on melkeimpä loistava. Joka on keskittynyt ohjaajaan jos niin pyydetään.
Radat olivat meille haastavia, jopa vaikeita. Allan Mattson ei valitettavasti kuulu lemppareihin rataprofiileiltaan vaikka muuten symppis onkin. Kontakteille lähestymiset olivat osaksi aika haastavia, jopa vaarallisia ellei ohjaaja ymmärtänyt sitä ohjausvalintoja tehdessään tai omannu melkoisen hidasta rekkua. Muutenhan siellä oli ihan sopivasti tekemistä, mentiin kovaa jne.

Ekalla radalla vinosti keinulle ja ylösmeno. Aalle en ehtinyt vetämään tms. ja kosahti väärään päähän putkea. Jotain muutakin entten tentten-ohjauksia. Mutta Vomppis liikkui kovaa, rimat pysyivät ylhäällä, aikasen kivasti kääntyikin, puomi oli oikein hyvä. Maltoin kehua ja vapauttaa vasta sitten.
Toka rata ja kauhea alku puomille lähestymisen vuoksi. Toka rima alas, tein päällejuoksua ja katse läksi pois koirasta ja oma liike voimakas. Eihän sen riman pitäisi siitä pudota, mutta niin nyt teki. Sain taiteiltua hyvän lähestymisen puomille ja taas ilman kamalaa himmausta alas saakka. Rauha ja kehuminen. Sitten otin kauhean lenkin seuraavalle hypylle, mikä lie. Aan kontaktivirhe, todellakin loikkasi. Nyt joko pysäytys tai opetus boxi-meiningillä. Muuten liiteli vauhdikkaasti ja kevyen oloisesti.
Hyppiksellä oli ehkä vähän haastavahko aloitus pujotteluun saakka. 2. pakkovalssi, kulman åyöritys ja saksalainen ja sitten lähti. Hyppy, pituus, pussi, muuri melkein suorassa linjassa. Muurilta pujottelemaan, koiran hyppylinja syötti n.3-4 väliin. Ehdin sinne kyllä aika hyvin, mutta mitä lie räpelsin :/
Sitten ohjasin huonosti = en lainkaan yhden hypyn ja nappas väärän. Siitä loppuun kohtalaisen hyvin.

No ei vielä 3-luokkaan. Vieläkään. Mutta toisaaltaan, ehditään me. Vertaamalla muihin tulee vaan ahdistus ja paha mieli. Siispä nautin pienen kaksivärisen salamani kanssa tekemisestä. Joskus se napsahtaa. Ehkä toisenkin kerran.
Paljon on treenattavaa vielä, paljon jo osataankin. Ratoja pitäisi tehdä, sellaisia perusratoja. Kesällä kun teki enemmän, niin sen myös huomasi. Mutta talvi on siitä tylsää aikaa ettei oikein onnistu.