Hakuilua

Leenan ja Rion HK2 kahvitukset alkuun :o) Onnea vielä kerran!

Meitä oli aika paljon, jakauduttiin  ryhmään. Tarja otti meidät ihan aloittelevat.
Voltilla kokeiltiin nyt tuuli-ilmaisua. Aiemmin on tehty niitä mielikuvilla. Jos nyt termit meni oikein :o)
Ukko hyvin piiloon ja hihnan kanssa kohti ukkoa. Tarja oli mukana auttamassa eli Voltin olisi pitänyt osoittaa selkeää nenän avausta ja ukon merkkaamista hajun perusteella. Hohhoijaa, ajatteli kaiketi Voltti. Istuskeli Tarjan edessä, katseli maisemia. Oishan mun pitänyt koirani tuntea, oli yhdellä nuuhkaisulla paikallistanut maalimiehen, tai Marjon siis. Mutta kun Vomppis oli hihnassa ja ei ollut tehtävän antoa, niin hengaillaan. Mentiin sitten takaisin keskilinjalle ja kokeiltiin vaan lähettää. Sinnehän se paineli suoraan, haki rullan ja toi näppärästi. Ilmaisuun tarvitsi vielä apua maalimieheltä, mutta hyvin jo lähtee.
Toinen toiselle puolelle, nyt selkeämmin sitten ilmensi nuuskaisemalla ilmaa. Paineli keskilinjalta kuusen alle pressun alla olevan maalimiehen luo suorilta ja taas oikein hyvä rullan tuonti ja nyt parempi ilmaisu.
Kolmas ja taas kuunteli lintujen laulua ;o) Mutta haki oikein hyvin, ilmaisukin jo ilman juurikaan mitään apuja hyvä.

Kyllä kai siitä hakukoira tulis. Tarjakin päivitteli, että jo on vaikeasti luettava koira. Ihan ilmeetön. Mutta kuitenkin lähtee ja tekee töitä kovaa ja hienosti.
Tais se jonkun muunkin kehusanan saada :o) Olipa kivaa taas. Mukavaa tekemistä, erilaisia koiria ja myös tekniikoita opettamisessa. Hauskaa.
Ehkä haku on meilel tälläinen ei niin tosissaan-otettava harrastus. Katsotaan miten edetään ja kuinka kehitytään. Ehditään ja jaksetaan. Nyt on kyllä mukavaa ja kovasti jo odotan seuraavia. Eikä tuo Volttikaan näytä ottavan nokkiinsa, päinvastoin.

Mistäs saisi tokoon potkua? Huolestuttavasti alkaa vaan tuntua "ei jaksaisi"-osastolta. Joskos se olisi vaan hetkellinen juttu, toivottavasti. Kun montaa liikettä pitäisi hinkuttaa, että ne pysyisi hyvinä. Jos ens viikolla...