3-kisat korkattu

Hi-Han kentällä ekat startit 3-lk. Tuomari Kari Jalonen, jolla oli ekoilla radoilla mutkaa mutkan perään. Mikäs siinä, mutkitellaan.

Ekalla valitsin väärän ohjauksen heti alkuun. Siis niin noloa, koska tiesin jo ettei toimi. Tässä taas tämä, oi miksi en usko itseäni! Eli vilahti putkeen. Loppurata kohtuullista nollaa, ei se ehkä niin sujuvaa ja kaunista joka hetki ollut, mutta radan profiili oli sellainen ettei sitä ollut juuri muillakaan.
Sitten oli oikein sujuvaa rataa, mutta pudotti riman minust aihan turhassa paikassa. Keskeytettiin.
Tokalla taas tekemistä riitti, mutta saatiin nolla. Ja tuntuikin ihan "helpolta". Yksi pitkä kaarre ennen pujottelua, oisin voinut ohjata rohkeammin enkä varmistellen.
Kolmas rata ja rima prkle. Nyt otan omaan piikkiin, jatkettiin. Silti ei saisi pudottaa noita... vaikuttaako se, että osa rimoista oli 60cm ja osa 65cm. Täytyy vaan alkaa hypyttämään korkeita! Mutta muuten nolla. Tosin putkijarru venyi ja meni tuhottomasti aikaa kalastella sitä mukaan keinulle. Pysäytin nyt kontaktit kunnolla. Loppusuora oli vähän hassu, mutta tosi tyytyväinen Voltin pitäessä kovassa vauhdissa kaikki rimat ylhäällä ja eteni itsevarmasti. Tavoite ennen koiraa maalissa ei toteutunut ;o)

Eli 3 melko ehjää rataa, pieniä kauneusvirheitä. Yksi nolla ja 2. sija ja serti.
Ei pöllömpää, sanoisin :o)

Ja kivaa oli myös radan ulkopuolella. Agility on täynnä mukavia, hauskoja ja ihania ihmisiä. Jotka saavat sinut nauramaan, uskomaan itseesi ja ovat vilpittömän kannustavia. Myös uskaltavat sanoa kun on sanomista. Kiitos taas niin monelle hauskasta päivästä.

Noita tottelee nykyään nimeä Di ja muutti Kirkkonummella, nyyh. Mutta ihanaan kotiin, onnea ja mukavia hetkiä pupsin kanssa Kati ja lauma!
Illalla lähtee sitten Tipu ja muuttuu Whoopyksi. Anulle sheltteineen lykkyä prinsessan kanssa. Pysykööt herneet pois elämästänne.