Olen kovasti vakuutellut itselleni, ja monelle muulle, etten halua koiraa. En tarvitse koiraa. Haluan vasta Voltin pennun. Kun en vaan voi ottaa enempää koiria nyt.
Mutta... jos Viuhka tulee kantavaksi ja jos syntyy pieni söötti narttu, isä Rhy... voiko sellaista myydä?
Tässä kuulen perheen painavan sanan VOI.
No se on sen ajan murhe, murehditaan ensin nämä astutukset, synnytykset, kotien löytymiset yms.
Viu ja Ruuti nappas yhteen, tämä ihana juoksuaika. Viuhka ei todellakaan aloita, mutta tuo röyhkeä pikkurusseli ampuu kiinni kun toinen varoittaa ja kehoittaa siirtämään ne luunsa hiukan kauemmaksi. Eihän siinä onneksi keneenkään sattunut, meteli vaan on melkoinen. Ja se äänen suunta on vain siitä russelistä lähtevä.
Muutenhan Ruuti on kyllä mitä mainioin ja mukavin. Syytä tai toisesta on vaan ottanut Viuhkan kiusauksen aiheeksi.
Tänään Voltti pääsi aksaamaan! Vähän oman jalka painoi, kömpelyys oli suunnaton, oikea aikainen liikkuminen hakusessa. Mutta Voltti oli ihan mainio, mitä nyt ehkä vähän vallaton ajoittain ;o)
Mutta pätkissä hyvin ja erittäin hyvin. Sekä vähemmän hyvin. Mutta agilitya, jee!
Viuhka, kiva Iris Kieme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti