puuhastelua

Sunnuntaina olisi kukonlaulun aikaan tokokoe, onneksi ihan lähellä Veikkolassa. Tokossa näyttäisi menevän niin, että kun pääsee sinne ylimpään luokkaan, se tarkoittaa sitten aikaisia heräämisiä mikäli mielii kokeeseen. Tosin sinne pääsy muutenkin on aika hankalaa, mihinkään ei meinaa mahtua tai kokeet ovat turhan kaukana etenkin talviajokeleillä.

Treenaminen on jäänyt tällä viikolla tasan kotipihatreeniksi. Tai kodin eteisen treeniksi. Mikäs siinä, kyllähän iltaruoalle muutama temppu kanttaa tehdä, miettinee Voltti. Temppuja ne onkin, ei niinkään mitään kokonaisia treenejä tai edes osia. Josko illalla saisi Sporttiksella tehtyä hyppynoudon ja jossain ohjatun muistutukseksi. Tai toisaaltaan, osaahan se!

Viuhka keskittynyt lähinnä sohvalla makaamiseen, metsässä puuhailuun ja pikku temppuihin. Jaksaisi nyt odottaa pari viikkoa ja risat niin saisi ultrattua...

Ja mun jalkapohjat ovat aina vaan kipeät, ärsyttävää. Eikö muka riitä, että nilkat, polvet, kyynärpäät ja kädet on.

Eilen kävikin mukava nuoripari katsomassa noita kahta. On kyllä osa ihmisistä kovin ottaneet asioista selvää, kiinnostuneita ja järkeviä kysymyksiä kysyviä. Kaikkeen on ilo vastata silloin. Jos osaa vastata. Ja mietin sitten, että aina ei osaa sanoa edes oikeaa vastausta kun sellaista ei ehkä ole. Toiset kokevat jotkut asiat ja ominaisuudet rikkautena, toiset häiritsevinä. Ihmiset tykkäävät erityyppisistä koirista, luonteista ja asioista.
Mukavasti on siis kiinnostusta pentuetta kohtaan. Ja ihan järkevän oloisia ihmisiä! Tottakai lisääkin saa kyselyjä tulla, mistäs sitä tietää pentueen koosta (tai tuleeko sitä edes, pessimisti ei pety vai miten se oli) ja sukupuolista.