tokoilua

Oho, onnistuin vahingossa kadottamaan edellisen kirjoituksen. No mutta, eipä siinä ollut mitään ihmeellistä.

Ollaan vähän tokoiltu, eipä juuri muuta. Sitäkään ei kovin runsaasti, pitäisi kyllä.
Sunnuntaina kisat jäi siis väliin koska Mari Hyytiäinen hoiti Voltin lauantai iltapäivällä. Illalla käytiin kuitenkin tokotreeneissä tekemässä ohjattu nouto. Syystä tai toisesta vasen on paljon parempi kuin oikea. Oikealla haksahti pahemman kerran! Osa syy ehkä tuo satanut lumi, ehkei vaan nähnyt sitä kapulaa.
Merkit oli kelvollisia ja ohjatussa pystyy myös seisomaan suorana. Palautukset ok. Parempiakin voi olla,  mutta tällä kertaa näin.
Maanantai iltana kentällä. Matkin Hannaa ja tein samat kuin hän Fidzin kanssa.
Z häirittynä... Hannan käskyllä suunillee joka kerta ekassa välissä seis. Samperi. Ei toisessa eikä kolmannessa, mutta ekassa. Eikä meinannut millään ilman apuja ymmärtää ettei noin kuulu tehdä. Hitsiläinen. "tämä on aina tehty näin ja kuuluu tehdä näin" Seuraaminen ei kai ihan kauheaa.
Istuessa sivulla Hanna ei saanut Voltti maahan, onneksi. Jopas olisi ollut turhauttavaa koska sitä ollaan jopa joskus treenattu.
Merkki ja ruutu. Kun tietää missä se ruutu on, niin jää vinoon merkille. Mutta positiivista, pystyy nyt istumaan sivulla jalat maassa vaikka tietää mitä tapahtuu eikä ole pointterina valmiina syöksyyn.
Vaikeutettiin, laitettiin matkalle merkkejä (niistä ottaa eniten häiriötä) ja viskeltiin leluja sinne. Ei haitannut, kovaa ja _suoraan_ ruutuun! Jee, ei flänkkejä. Kävin itse nostelemassa ja taputtelemassa tötsiä, usein silloin haksahtaa. Ei mennyt lankaan. Tämän se ehkä osaa!
Mutta mutta... sitten lähetys ruutuun päin merkille. Oho, ohi meni. Ruudun vetovoima oli niin suuri kun sinne oltiin jo menty siitä useaan kertaan.
Onko vähän hankalaa? Vaikeaa? Epäreilua? No ei kai, kuulemma kun oppii aina kuuntelemaan, on varmempi.

Luoksetulon stoppeja ei olla tehty nyt lainkaan kun pohjat niin huonoja. Jäätä, kovaa, hiekkaa. Täytyy jossain katsoa ettei ne sitten ihan leviäisi.

Voltti pomppasi eilen kovaa ylöspäin ja kolautti päänsä suoraan minun leukaan. Voi kamala kuin sattui ja nyt on ihan puoli leukaa turvoksissa & kosketusarka. Mustelmaa ei vielä ainakaan näy, toivottavasti ei tulekaan.

Pennut on ihania! Se nyt ei ole kelleen mitään uutta.