No nyt olen. Ilo on koira, joka ampuu kuolleelle palkalle. Siis tehtävä oli enemmän kuin helppo. Oikea oppisesti vein lelun ja lähetin ensiksi kahden hypyn takaa. Tulos: sinne meni ja kovaa menikin.
Kun tämä onnistui niin otettiin sitten vähän kauempaa; hyppy-pituus-hyppy-hyppy. Sinne meni ja jälleen epäröimättä ja kovaa. Asia opetettu.
Valssitkin lähes aina onnistuivat, jonkun kaarratuksen sain aikaiseksi väärän aikaan ja -suuntaan liikkumalla. On se vaikea.
Kontakteja ja nehän oli aikasen nopsat. Pysäytin myös selkeästi, näköjään ainakin tutulla kentällä molemmat toimii.
Koko rata läpi nolalla heti ekalla. Pakko olikin, oli se niin törkeen helppo.
Lopuksi (koira on saanut tässä välissä levätä ja juoda) hankalahkoja keppikulmia, putki 1m päässä lopusta. Karkasi sinne ekalla kerralla. Toisella ei. Vielä kerran jätti vikan väliin ja sujahti. Sitten ei kertaakaan enää väärin vaikka jäin jälkeen tai kuljin vierellä/edellä/sivuetäisyyttä ottaen.
Avokulmaan aina oikein vaikka putken suu oli suoraan 1. välissä tarjolla metrin päässä. Sulkulmaan heittämällä oikein.
Tuosta kaikesta ansaitsi superhyper palkat ja omistaja niin iloisen mielen.
Kävimme vielä jäähdyttelylenkin hiukan pitemmän kaavan kautta. Kiersimme koko lentokentän, oiskohan se n.6km. Aurinkoisessa ilmassa lähdettiin ja auringossa taas oltiin takaisin, mutta siinä välissä oli yksi tiukempi vesikuuro. Kumma kesä, sataa, paistaa ja taas sataa vieläpä kovaa.
Viuhkan juoksu ei vaan kypsy! argh
Kuva Lassesta, joka menee miljoonaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti