Ohi on

Nyt ne on ohi, karsinnat. Tämä vuosi meni istuen penkillä ihastellen ja kauhistellen muiden menoa. Ehkä ensi vuonna sitten taas... ehkä.
Mutta upeat joukkueen tuli ja itseäni (monien muiden lisäksi) tietysti kovasti ilahduttaa Jaakon ja Zenin maksien karsintojen voitto ja joukkuepaikka. Niin ansaittua, niin parasta. Tietysti sinne olisin halunnut monta muutakin parasta tyyppiä, mutta aina ei voi onnistua. Ei edes huiput. Ja toki on aivan loistavaa, että Pirjo Grimin kanssa on siellä myös! Loistavaa, upeaa :o)

Illalla pikkasen tokoilua Voltilla, ihan vain kaukokäskyjä sisällä kun muuta ei jaksanut.

Tänään Riepun ja Voltin kanssa kentälle. Pakko oli kokeilla muutamaa kohtaa karsinnoista. Mystistä pujotteluun menon vaikeutta ja kahta kohtaa, missä en tiedä minne olisin itse ehtinyt ja millälailla/kummalta puolelta ehtinyt. Molemmissa kohdissa tuli myös virheitä paljon.
Tietenkin hyppykulmat ja etäisyydet eivät täysin pitäneet paikkaansa, mutta sinnepäin. Lisäksi helppohan sitä on ilman kisajännitystä, fiilistä, vauhtia jne. kokeilla juttuja. Mutta mites muuten kokeilet?
Se pujotteluun vienti, en tajua. Molemmat koirat hakivat ongelmitta kepit kun annoin työrauhan. En ehkä vaan osannut laittaa niitä oikein? Onnistui molemmin puolinkin vielä.
Toisessa kohtaa (missä mm. Janita ehti valssaamaan Hitin kanssa) en olisi ikinä Voltin kanssa ehtinyt! En vaikka kumpaa puolta tahansa olisin pujottelun jälkeisen hypyn pyörittänyt ja varastanut matkaan. Se tuli niin kovaa sieltä, ihan sellainen vippaus toimi sillä kyllä mielettömän hyvin kun sen vaan osasi rytmittää oikein.
Riepulla ehdin kerran valssaamaan, mutta ihan itsemurhaa. En yrittänyt uudestaan.

Yhdessä kohtaa Voltti tuli täysin ohjauksen läpi ja lensi huitsin nevadaan. Huh. Joutui todella omaa liikettä miettimään. Rytmityksellä onnistui, ajoissa oma liike seis ja jarruja. Leikkauksella sama kohta oli aika pätevän oloinen.

Kaiken kaikkisaan mukava treeni. Monta eri pätkää, muutama toisto/koira. Riepulla onnistui taas kaikki, Voltilla oikeastaan epäonnistui ekalla yrittämällä vain yksi.
Voltin putki-kontakti erottelu on nyt niin hyvä että huh. Millähän sen ylläpitäisi?
Kontaktit itsessään eivät ole hyvät. Alkaa himmata liian aikaisin kun tietää, että pitää pysähtyä. Juoksuversiot oli ihan hyvät.

Rimat 65cm ehkä tuolla kentällä ekaa kertaa, ei yhtään rimaa. Mutta hiukan epävarmempi, näkyy hyppäämisessä minun mielestä. Mutta toisaaltaan kokosi itseään hyvin ihan itsenäisesti. Tuohon pyritään!

Tokotreenissä jäävät nopealla tahdilla vuoronperään. Istuminen on epävarmin, palkkailen hitaammistakin. Sieltä se sitten vahvistuu, uskoisin.