Epäilyksiä pentueen suhteen on hiukan... Ei yhdistelmässä eikä kummassakaan vanhemmassa. Mutta saanko varmasti niille yhtä loistavat kodit kuin edelliselle pentueelle? Osaanko ja jaksanko varmasti olla vähintään yhtä hyvä ja aktiivinen kasvattaja kuin nyt. Iiik.
Entäs jos kaikki ei menekään hyvin. Entäs jos pennut eivät olekaan terveitä. Entäs jos niistä tuleekin ihan kauheita ja vaikeita.
Seuraava vastakysymys on, että miksei menisi. Ja jos ei meniskään, osaan ja pystyn kyllä tilanteet hoitamaan. Ja jos pennut eivät ole terveitä, se on huonoa tuuria enkä sille voi mitään. Miksi niistä tulisi kauheita ja vaikeita? Ja vaikka tulisi, osaan ainakin osaksi auttaa ja ellen osaa, niin pystyn ohjaamaan ihmisille, jotka osaavat.
Arpapeliähän se kasvattaminen on. Vaikka kuinka laittaa niitä asioita ylös ja paperille, punnitsee ja miettii. Luulee huomioineensa kaiken, niin yllätyksiä tulee. Osa on mieluisia, osa vähemmän. Sille ei vaan voi mitään.
Molemmat vanhemmat kuitenkin ovat terveitä, kohtalaisen selväpäisiä, tekeviä koiria. Viuhkan kummallisuuksia tasapainottaa Punssi ja Punssin joitakin ominaisuuksia Viuhka. Jos hyvin menee. Vaikkei meni ja molempien huonoimmat ominaisuudet iskisi yhteen ja samaan koiraan, niin silti sen pitäisi olla varsin pystyvä harrastuskoira.
Oikeissa käsissä, oikeilla ihmisillä. Haastetta on siinäkin, saada yhteen se oikea pari.
***
Ja vaikka maailmaa on kivempi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi, niin täydellisiä ei ole. Vaikka minäkin tykkään Voltista aivan liikaa ja mielettömästi, niin onhan se myönnettävä, että täydellinen ei ole sekään. Lähellä sellaista kyllä, minulle. Jollekulle toiselle se olisi varmaan kauhistus.
Siinähän se taas on, kun se kemia omistajan ja koiran välillä natsaa, niin homma on hauskempaa!
Ja niin, jos saisikin kaikille omat pienet voltit! Tosin Laura haluaisi varmaan pirkot, Sari pyryt ja Mia vipit... että niin ;o)
Vip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti