keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Niin lähellä, mutta niin kaukana...

Voltin nousu 2-luokkaan. Tällä kertaa ensimmäisellä radalla rima ja toisella viimeisen esteen ohitus-> kieto. Onneksi etenkin ensimmäinen rata oli muuten mallikelpoinen ja toinen pienen kalastelun jälkeen myös. Omia mokia, täytyy vaan oppia.
Nopsa Voltti kyllä on, nyt sen kertoo kellokin. Paineli toistamiseen agilityradalla kaikilla kontakteilla yli 5m/s. Nyt kun saadaan vaan kaikki kohilleen, niin kyllä se tästä.

Maailman ihanin koira se kyllä on. Vaikka varmasti kaikki omistajat omiaan ylistävät, niin minä olen vilpittömästi sitä mieltä, että sääli ettei voltteja riitä kaikille.

Olin Voltin kanssa Linda Mecklenburgin (Awesome Paws) koulutuksessa. Treenattiin kokoamista, käännöksiä jne. Millaisia asioita ei ihan perusjuttuina niinkään tehdä Suomessa. Voltin osuudessa todettiin se really, really flexible koiraksi. Paras, järkevin ja loistavasti kroppaansa käyttävä ;o)
Paljon hyviä asioita, kirjoitin jopa jotain ylös. Täytyy treenata ja kokeilla kaikkea.


Viuhkan kanssa kokeilinkin pihalla muutamia juttuja. Kyllä se Voltti on paljon emonsa mulkerokäännöksiä perinyt. Viuhkakin meni ihan melkein solmuun. Olkootkin, että Tip on loistava kääntyjä myös, mutta väitän Viuhkan olevan halutessaan joustavampi kroppansa käyttäjä. Se ei vaan aina halua eikä muista ;o)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti