Aurinkoisen pakkaspäivän iloja

On nähdä kaikki se pöly ja likaiset ikkunat... Villakoirat alkavat hyppiä esiin sängyn alta ja liittyvät muuhun laumaan. En ymmärrä miten ne lisääntyy, imurille ne ainakin ovat steriilejä. Tai katoavat johonkin omiin piiloihinsa ja ilmiintyvät taas imurin kadottua kaappiin.
Onneksi voi lähteä ulos reippailemaan, unohtuu ne tympeät pölykerrokset kaappien päällä. Koirat nauttivat lumesta, auringosta ja villinä metsässä juoksemisesta. Ei ollut kylmä eikä muistaneet edes tassuja nostella.
Viuhkaan ei se villinä juokseminen ei ehkä sopinut. Rouva on niin raskaana, niin raskaana. Hölköttelee mukana, nuuskii muiden jättämiä hajumerkkejä, jäljestää jäniksen jälkiä ja urahtelee muut pysymään kauempana.
Kotona se etsii ruokaa tai nukkuu jossain. Pihalla vahingossa taisi juosta Voltin kanssa pari hepulia ;o)

Voltti kävi illansuussa seuran ohjatuissa treeneissä. Aiheena oli ruutu. Kaksi ruutua, merkin molemmin puolin. Enemmän keskityin  merkkiin, päätin puuttu selkeään flänkkäämiseen (tai mitä lie kaarrattamista) heti. No sitä ei juuri tullut. Samoin ruuduille juoksi suoraan ja melkein keskelle omatoimisesti seis. Osaa mielestäni melko hyvin hahmottaa ruudut ja myös oikean paikan.
Katsottiin ettei käänny minun mukaan maatessa ruudussa. Siirsi toista tassua, pieni kröhöm, korjaus ja uudestaan. Ei siirtänyt enää kertaakaan ja pystyi palkkaamaan. Sivulle tulot hyvät.
Ruutuun korjaamisia, vein ruudun viereen ja menin käskyttämään sieltä mistä lähettäisin. Löytää ja korjaa. Eipä sitä hinkattu enempää, mitä turhaa.

Itsekseni seuraamisia ja palkkausta asenteen säilyttämisestä. Pääsin palkkaamaan paljon :o)
Kaukoja ja kyllä taas seiso-maahan vaihdossa ne varpaat siirtyy eteenpäin. Kröhöm ja peruuttaen vähän. Alkoi pysyä, tekipä ehkä 99% täydellisiä vaihtoja! Leikin kautta stoppeja taas, se on vaan niin siistii Voltista! Hyvin kuunteli seis, down vai sivu.

Sisäänajoin kosketusalustaa... naksulla helppo. Tein sitä vauhdista niin että piti jäädä sinne kosketusalustalle vaikka juoksin ohi. Se olikin vaikeampaa, kerran teki väärin ;o)

Minä ehkä pidän tuosta koirasta aivan liikaa. Mutta kun se vaan on niin hauska ja mukava treenikaveri. Ei ole sen vika jos en osaa ja pysty kertomaan & opettamaan asioita tarpeeksi selvästi, väitän sen tekevän parhaansa oikeastaan aina. Kyllähän Voltillakin se mopo keulii välillä, mutta kelläpä teinillä niin ei joskus kävisi jos on annettu vähän hurjastella ajoittain.
Treenikaverin lisäksi se on ihan paras unilelu siinä peiton alla pää tyynyllä. Helpoin kotikoira ja verraton lenkkikaveri.
Vaikka ei sen puoleen, ei sen emo kyllä paljon noissa häviä :o)