Tai sitten ei. Turku lyhyesti: kovaa meni ja tuloksia ei tullut. Paljon onnistumisia, kaksi huolimattomuus virhettä, sitten en vaan ehtinyt. Juoksuratoja, takaakiertoja, hiukan mietittytti uuden tuomariharjoittelijan näkemys agilitysta. Olkootkin, että ei meidän radat kosahtanut siihen miljoonaa juoksemiseen. Mutta silti.
Tosin ehkä mieltä pikkasen lämmitti toisen tuomarin toteamus, että harvoin näkee tuollaista kiituria. Ymmärtääkseni äänensävystä yms. se oli positiivinen toteamus. Ohjaajan taidoista tai kyvyistä ei kyllä puhuttu mitään.
Olen pääsääntöisesti todella tyytyväinen, olkootkin ettei se tuloksissa näy. Itseeni en joka hetki, mutta se onkin toinen juttu. Petrattavaa, osa syy on mun kintuissa jotka ei liiku tai ovat hiukan kömpelöhköt. Osa ihan vaan treenijuttuja.
Mutta vauhdista se ei ainakaan kiinni jää ;o)
Tosin tapahtu iik ja apua juttu, en edes oikein tajua mitä tapahtui. Jotenkin vaan ponnistuspaikka oli kaiketi ihan liian lähellä rimaa kovasta vauhdista, tönäisi riman ilmaan ja sitten olisin lentävä koira kun kai yritti pompata sen lentävän riman yli. Selkä notkolla varmaan metrin korkeudella ja napautti kaiketi toisen takakintun siihen vielä. Ihan kamalaa :o( Onneksi kaiketi selvittiin hetken jalan kevennyksellä ja säikähdyksellä. Näytti olevan kunnossa. Toivotaan näin.
Viuhkan masun kasvatus alkaa näkyä. Tänään vyötärö 55cm eli sentti eiliseltä! Julmeton ruokahalu sillä olisi. Ainahan se hyvin on syönyt, mutta nyt voisi ilmoittaa kaikkiin syöntikisoihin, voittajasta ei olisi epäilystäkään.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti