aamulenkillä

Loppukesä tuoksuu vahvasti heinälle, mullalle, viimeisille kukille. Enää ei herää lintujen lauluun, joistakin pihan laidoilla olevista pöntöistä kuuluu sirkutusta. Olisiko muutama lintuemo vetämässä toista kierrosta poikasia?
Aamun aikaisen metsälenkin varustuksiin kuuluu ehdottomasti kumpparit. Vaikka ei ole satanut, kaste laskeutuu ja saa heinän pitkäksi aikaa märäksi. Koiria ei kosteus haittaa, ne menevät onnellisina hännät kippuroilla kaikesta huolimatta.
Teeriparvi säikäyttää. Ne päästävät todelle lähelle ennenkuin räpyttelevät äänekkäästi lentoon. Sorsapesua syö mustikoita ja käyttävät meidän laituria vessana. Siistiä, eihän nyt omaan kotiin kakata. Lokit kirkuu läheisen minisaaren ympärillä, joku on kalassa ja heittelee niille maistiaisia.
Huomaamatta kävelee pitemmälle kuin on aikonutkaan. Vaaran laelta näkee puiden raosta pitkälle. Siellä kaukana jossain metsän raja siintää sinisenä ja sulautuu harmaaseen taivaaseen.
Metsän tuoksu on taas erilainen. Raskaskin, voimakas. Vaikka on vasta elokuun alku, on jo selvästi syksyä mukana.

Täältä pitäisi huomenna lähteä. Palata arkeen, joka sekään ei aina ole hullumpi. Kyllähän kokonaista perhettäkin on jo ikävä.