Riepun kynsivamma jäänee pieneksi ongelmaksi. Ei näy kuin viilto kynnen juuressa, ei onnu eikä vielä ole kynsi lähtenyt irti eikä näyttäisi siltä, että pitäisi käydä irrottamassakaan. Eläinlääkärin neuvosta pikaliimalla paikkaamme sen :o) Tai siis paikattiin.
Minun ja bortsujen lomaillessa mökillä oli Juha huolehtinut lasten kanssa koirista. Hyvin tietysti.
Tänään omalla pihalla pienet mielenvirkistykset kaikille. Ruuti sai tehdä istumisia, maahan menoja ja odottamista. Odottaa tasan 2s. Tai kaksi peruutus askelta. Mutta kyllä se siitä, joskus. Kun jaksaisi vaan vähän tehdä, onneksi se on ihan älyttömän ahne. Ja villi.
Maliina keskittyi lähinnä odottamiseen ja malttamiseen. On vaikeaa, ei jaksaisi malttaa lupaa hakea palloa. Vinku inku ja etujaloilla steppaaminen. Mutta odotti monta kertaa hyvin lopulta. Sen kanssa on myös hiukan aksattu ja ei mene yhtään hullummin. Jos vaikka ilmottaisi kisaamaan :o)
Viuhka sai pikaiset tokotreenit. Lähinnä kun vaan tehdään ja meillä on yhdessä hauskaa!
Riepu teki kaukoja ja noudot. Kaukoilla ei ole mitään asiaa kokeeseen, muttei me olla menossakaan. Tekee, mutta peruuttaa, liikkuu sivuun, steppaa eteen. Aloitus ja lopetus paikka on sama, mutta siinä välissä on liikkunut vaikka kuinka paljon joka suuntaan. Noudot on hyvät.
Voltti ei tehnyt mitään. Se lähtee mukaan kentälle demoilemaan ja iltapäivällä on omat treenit.
Monesti miettii, että vähempi koiramäärä kyllä riittäisi. Ruutille voisi etsiä kivan sijoituskodin. Mutta koskaan en kuitenkaan haluaisi luopua kenestäkään. Jokaisella on se oma juttu meillä kuitenkin, tärkeä sellainen. On niin rakkaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti