tunnari

Aamutunarit.
Viuhka halusi niin ehdottomasti tehdä kanssa, että sai ihan ekana käydä etsimässä omaa. Täydellinen. Lujaa sinne, pikahaistelu ja bongasi heti oman, lujaa takaisin sivulle ilman mitään kapulan pyörittelyjä suussa. Olin ihan, että mitä?? Sillä joo, on se sitä tehnyt joskus jossain jollainlailla. Siis ei panostettu opettamiseen koskaan, oppi "ilmasin".
Kokeilin uudestaan, jos se oli vahinko. Ei, sama toistui ja tuosta pätevyydestä sai koko taskullisen nameja.
Voltti teki omaa tapaansa tarkkaa työtä, harkitsi ja toi tietysti oman. Sama uudestaan, hyvin rauhallisella laukalla sinne, nuuskuttelut, oma ja rauhallisella laukalla takaisin. Palkkansa ansaitsi kyllä.
Riepu vuorostaan meni ja toi. Se on niin varma tässä.
Maliinan hermo ei meinannut kestää odottamista ja vuorollaan toi sitten 3 kerralla. Ekat mitkä sattu suuhun ;o) Toistolla enää kaksi ja toinen niistä oli oma. Plääh, kai toi pitäisi opettaa mutten taida jaksaa tuhlata energiaa siihen(kään) asiaan.
Tunnareita oli siis noin 20kpl siellä nurtsilla sikinsokin.