Kukaan ei ole moisesta marissut. Varmasti näitäkin tarvitaan tai ainakaan ne eivät pahasta ole. Itsellä oli sen verran kiireinen päivä muissa asioissa että koirat saivat vähemmän huomiota.
Koska yksi jäi pois tokon valmennusryhmästä, niin Hanna tarjosi paikkaa minulle. Hetken jouduin miettimään ja myöskin kuuntelemaan omaa pään sisäistä ääntäni. Halusin sinne kyllä, mutta pettymyksen jälkeen hommat etenivätkin ja treenit alkoivat luonnistua muuta kautta. Ehtisinkö mukaan, pystyisinkö treenaamaan täysipainoisesti ja olisiko se minusta hyvä ajatus. Pystynkö sulkemaan sen tosiasian pois, että ei me oikeesti sinne kelvattu.
Päätin nöyrtyä ja yrittää edes. Hiukan ehkä olen varpaillani, hiukan ehkä epäluuloinen. Ikävä kyllä se ei ehkä ole se paras lähtökohta... Ehkä pääsen sisään ryhmään, ehkä en. Sittenhän sen näkee. Jos nyt yrittäisin kovasti olla ystävällinen ja avoimin mielin. Huomenna ekat treenit. Hmm. Kivaa ja hiukan "saas nähdä miten käy" fiilis. Ehkä se menee ohi :o)
Tietysti tuossa on myös se, että ryhmään pääseminen aiheuttaa minulle lisätyötä myös kouluttamisen kautta. Pidän kouluttamisesta, mutta sunnuntait on pahoja. Ja äkkiseltään en kyllä saanut itsenäni irti muista asioista pystyäkseni kursseihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti