Hyppynouto. Jäi kapulalle miettimään mitä tällä pitikään tehdä. Toi sen kyllä sitten ihan hypyn kautta ilman lisäkäskyä.
Illalla sitten piti olla ne Hi-Han kimppatreenit, mutta meitä olikin vain minä & Marika. Kumpikin puuhaili aika omiaan. Minä häiriköin kaukoja ja Marika autto tunnarissa. Siinäpä se. Tulipa edes lähdettyä ja tehtyä. Ei olis ehkä kannattanut.
Merkkiä, kahta erilaista. Se toimi.
Seuraamista eikä kai se ihan huonoa ollut.
Paikallamakuu. Menee taas helposti tassu alle kääntyneenä. Haisteli. Lonkka-asento.
Tunnari. Kiihkeää odotusta muttei varastanut. Vähän liiankin kovaa sinne, kaipa teki siellä hyvin töitä. Nosti oman ja jäi tuijottamaan Marikaa, joka peukutti oikeaa. Siis TÄH? Toi sitten.
Toistolla pudotti oman, tarkisti muut vielä läpi ja sitten vasta toi. En ymmärrä. Plussaa, että takana heti tötsä, ei häirinnyt se.
Kaukokäskyt ekaksi ihan ok. Seilaa vähän mutta olkoot.
Toisen kerran ei vaan osannut. Höpöhöpö ja pois. Uudestaan alkoi toimia. Lievällä seilaamisella. Mutta teki.
Että silleen. Ei me osata. Apuva. Ihan turhaa. Liian piip piip. Tiukka tuomari. Joka nyt ei kyllä haittaa, mutta iik ja apua. Oisko kivempi mennä jollekulle, jonka tietää löysemmäksi? No toisaaltaan minun lemppari on kyllä aika tiukkis. Ota tästä nyt selvää.
Niin ja tein ihan vähän aksaa... ihan pikkuriikkisen radan pätkän 15 estettä puhtaasti ja pois. Oli paljon kivempaa :o)
Aamupäivällä malit pääsi rallattelemaan Hannan lainassa :o) Riepu oli oma ihtensä, haukkuva ja röyhkeä. Maliina kiltimpi. Menin kerran Riepulla muistutellen kontaktit ja vähän rytmiä.
Zeljko tuli ja Voltti tapasi isänsä. Yhdennäköisyys huomattava. Riepu ei vielä ole tavannut lapsenlastaan. Ja saa nähdä tapaakokaan noin niinkuin vapaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti