Vaikka itse kullakin varmasti (tai ehkä) on joskus huono omatunto ettei riitä aikaa koirille tarpeeksi, niin kyllä meidän useimpien koirilla kuitenkin on niin hyvä olla ja elää. Ne saavat jokapäivä huomiota, todennäköisesti myös hiukan tekemistä vaikka lenkin muodossa ellei muuten, hyvää ruokkaa, niistä huolehditaan niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Ne saavat käpertyä kainaloon illalla halutessaan, juosta ilosta ympyrää ja niille kuitenkin asetetaan rajoja niin että niillä on turvallinen olo laumassa. Vaikka lauma olisikin "vain" kaksi tai kymmenen.
Suurinosa meistä pitää sitä itsestään selvyytenä, ihan normi arkena. Koirat menevät jopa yli oman hyvinvointimme. Ainakin meillä (ja suurinosa ystävistäni toimii samoin) ne kyllä käyvät fyssarilla ja hierojalla, saavat liudan lisäravinteita ja ruoan laadussa ei säästellä. Lääkäriin mennään ehkä jo liiankin helposti. Tutkimuksia tehdään vimpan päälle ja ihan varaltakin.
Jne jne.
On katukoiria, hylättyjä, pahoinpideltyjä, pentutehtaita ja ilmeistä väliinpitämättömyyttä. Ihan myös Suomessa, ei me niiltä asioilta säästytä täälläkään.
Hyi, yök, pahaolo ja kiukku. Lähden nyt taputtelemaan koiria ja päästämään ne juoksemaan sydämmiensä kyllyydestä.
Meidän elämää. Pääosissa bordercolliet ja niiden kanssa puuhailut. Välillä takaperin kerien ja toisinaan pylly edellä puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti