Täällä metsälenkit ovat todella metsälenkkejä. Ihanaa vanhaa metsää, pohjana sammalta. Pehmeää, kaunista ja todella vihreää. Sammalpeitteen ovat saaneet kivet, kannot, jopa puunrungot. Muutamia sieniä, koloja ja hiljaisuutta. Rakastan tälläisiä metsiä. Sadunomaista, voi vain kuvitella törmäävänsä mörrimöykyn pesään. Tosi täällä se mörri on karhu ja en oikeasti välitä törmätätä siihen.
Toisenlainen tunnelma on taas koivimetsässä. Pirteämpi. Kukkainen. Ahomansikoita ja lintujen laulua. Nyt vaan jo selkeä syksy, lehtiä lentää ja linnut selkeästi sirkuttavat muuttopuuhia. Järvelle laskeutuu sorsaparvi. Joutsenet liitävät taivaan yli.
Koirille kaikki on ihan sama. Mennään vaan eikä meinata! Hajumaailma on valtava kaikkine metsänelävineen. Makumaailmakin, niin menee alas jäniksen papanat, kanalintujen jätökset, heinänkorret, mustikat ja vatut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti