Valitettavasti se aiheuttaa myös unettomuutta, ainakin uskon niin. Miksi muuten heräilisin kokoajan.
Kuutamollakin tunnun olevani aika-ajoin monessakin asiassa koirien kanssa (ja monessa muussakin). Välillä myös ummistaa silmät eikä halua nähdä missä oikeasti mennään. Kun sille asialle pitäisi jotain tehdä... Mutta kun aina ei ole selvää suunnitelmaa ja siirtää sen tekemistä & toteuttamista.
Tokossa nyt alkaa olla suunnitelma aika hyvällä tolalla. Voihan olla, että siinäkin huomaan ettei se ollutkaan kelvollinen plääni. Mutta nyt näyttäisi, että ollaan ehkä oikealla tiellä Voltin kanssa.
Agilityssa sitten. Huoh. Mun olevinan vahvin laji ja kokoajan enempi siellä kuuta ihailemassa. Tiedän, että pitäisi sitä sun tätä. Miksi sitten en tee niin? Selittelyn makua on, että en vaan ehdi/pysty/kerkeä/osaa. Hah. Minä kaipaisin kovasti sellaista järjestelmällistä minää, jota ei ole vielä löytynyt tähän päivään mennessä.
Mutta sunnuntaina alkoi ohjatut tokotreenit. Voltin kanssa sitä sun tätä, mutta aiheena oli luoksetulo. Otettiin rallattelu luoksareita, toinen koira häiriönä/kirittäjänä. Haluan Voltilta täysin pois ajatuksen ennakoimisista. Myös haluan suorat luoksetulot enkä banaaneja. Pysäytyksissä pitää laittaa liina kiinni heti eikä askeleen tai kahden päästä. Maahan mennään nyt eikä kohta. Sivulle tullaan reippaasti himmaamatta ilman törmäyksiä. Ja lähdössä mennää maahan niin että tanner tömähtää eikä ajatellen.
Pysäytyksiä treenaan nyt ihan itse keksimällä ajatuksella (kröhöm), uusi sana ja sen tarkoitus todellakin on taaksepäin ajatus. Lyhyellä matkalla saa peruuttaa, mielummin pitääkin. Tällä olen nyt saanut oikeasti superhienoja pysäytyksiä, täydestä matkasta ei vielä ihan enkä vielä paljon haluakkaan niitä tehdä ettei vaan hajoa koko liike.
Maahan menot pitäisi olla ripeämpiä, tätä nyt työstetään. Vauhti on kyllä riittävä kaikki matkat ja nyt ei törmääkään enää, Christan neuvo tepsi siihen.
Treeneissä ei myöskään kaarrata eli täytyy nyt laitella paljon tötsiä yms. häiriöitä. Voltti selkeästi hiukan väistää kaikkea tuollaista. Osaksi se todennäköisesti johtuu siitä, että haluaa tehdä oikein ja ettei vaan mene vahingossa merkille tai jotain.
Ennakoimisia saatu karsittua. Jatketaan tällä tiellä luoksetulon osalta, kyllä siitä hyvä tulee!
Niin ja sunnuntaina Voltille kävi moka ;) Kaksi koiraa vierekkäin maassa ja toista kutsuttiin. Volttikin läksi. Iik ja apua, voi raukkaa. Toista kertaa ei haksahtanut ja mikä parasta, vauhti ei kärsinyt vaikka asiasta huomautettiin.
Tänään olisi Jaakon treenit, kohta sitä tietää kuinka kuutamolla onkaan...
Viupiu huokailee, makoilee ja kärttyilee. Voltti on saanut roikkua sen niskassa lenkillä ja ei sano mitään. Nyt sano. Voltti raukka, melkein jäi suu auki seisomaan että mikä sitä emoa oikein vaivaa. Ihan oikein, jospa vihdoinkin vierottaisi tuon roikkujan itsestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti