Ystäviä

Minä en koskaan ole lähettänyt ystävänpäiväkortteja enkä ostellut lahjoja. Minusta ystävät ovat läsnä jokapäiväisesssä elämässä, kuka melkein päivittäin, joku toinen harvemmin.
Koiramaailmassa ja -harrastuksissa ystävät ovat usein myös treenikavereita. Sellaisten kanssa on mukava treenata, he eivät ihmettele jos on huono päivä, kysyy tyhmiä, hehkuttelee onnen tunteita tai tuskailee osaamattomuuttaan. He auttavat tarvittaessa, myös kysymättä. He kestävät myös mököttämisen, tietäen ettei se on heille suunnattua.
Ikävämpää ja myös melkein mahdotonta on treenata ihmisten kanssa, joiden kanssa joutuu liikaa miettimään sanomisiaan tai tekemisiään. Jotka valitsevat porukasta ne, joiden kanssa oikeasti haluavat tehdä ja tiuskivat muille. Joilta ei voi kysyä tai heille sanoa mielipidettään tuntematta itseään tyhmäksi.
Onneksi pystyn aikalailla valitsemaan treenikaverit. Ja onneksi pääosin kaikki on ihan super ihania tyyppejä!

Eilen oltiin Voltin kanssa Janitalla. Päästiin koko rata läpi, tosin ei nollalla tietenkään. Vaikka paperilla näin jotkut asiat selvästi, siinä treenitilanteessa ne vaan unohtu... tai en osannutkaan tehdä. Tai en tiennyt ihan varmaksi minne ehdin. Tai millä vauhdilla Voltti tulee. Tai menee.
Kovaahan se meni. Ja tuli. Mutta toisaaltaan ehdin paremmin kuin luulin muutamaan kohtaan. Vielä paremmin jos ohjasin kunnolla. Ja Voltti ohjautui oikeastaan todella hyvin jos vaan tajusi mitä halutaan.
Oikein onnistuneet treenit siis :)
Mutta mun kunto... on surkea! Jos tässä nivelten antaessa jo liikkumisvaraa enempi alkaisi kunnon kohotus kuurikin.

Ystäviin vielä. Meilläkin osa kissoista ja koirista ovat enemmän toistensa ystäviä kuin jonkun muun. Hippo rakastaan bordercollieita ja bortsut sitä. Hippo nuolee, koirat nuolee. Ne asettelevat päätään sopivasti, kääntävät toisen korvansa puhdistettavaksi. Ja Hippo puskee ja hyrisee niille.
Bengalit tykkäävät toisistaan. Niiden leikkejä ymmärtää vain toinen bengali, rexien kanssa saavat tappelua ja juoksemista aikaan samoissa temmellyksissä.
Viuhkan ja Voltin suhde on omanlaisensa. Sisällä ne pesevät toisiaan, ovat paljon yhdessä. Ulkona melkein sama juttu, mutta siellä Voltti usein roikkuu Viuhkassa eikä toinen sano mitään. Kärsivällistä äidin rakkautta.
Riepu nyt on vain suurimmanosan aikaa. Mutta Ruutin kanssa niillä on samat sävelet selvästi, menevät yhdessä pihalla häntä suorana. Eikä Riepu koskaan komenna Ruutia rumasti, toisaaltaan Ruuti tuntuu uskovan pelkkää silmien muljautusta Riepun osalta.
Maliina palvoo Juhaa. Muut koirat ovat sille hiukan pakollinen paha, ei se niistä perusta. Todennäköisesti se olisi tuhottoman onnellinen jos taivaalta tippuisi meteoriitti ja liiskaisi kaikki muut paitsi Juhan, Juhan Volvon ja ruokatynnyrin.