Eilen Sanna antoi Katinan paikan hallilla käyttöönsä. Melkein laistin lähtemisen, kamala väsy ja kehnohko ajokeli. Mutta menin kuitenkin, onneksi.
Paikallaolot ja makuussa kääntyi kyllä mutkalla siihen suuntaan mihin menin piiloon. Lisäksi ehkä vähän ahisti ne vasemmalla puolella olleet koirat, joita palkattiin ja taisi joku lähteä ja palautettiinkin (Voltin mielestä selkeästi huono käytöstä, hyi ahistaa, ei voi katsoa ;o).
Istumisessa pysyi tosi hyvin. Mutta se ilme. "Minä pieni tässä parhaani yritän ja nyt se tulee ja sanoo kuitenkin etten silleen tarpeeksi hyvin". Voi ei. Palkkailin sitten erikseen korvien höristelystä.
Isohkossa häiriössä sitä sun tätä. Seuraamista. Tunnari (joka ekalla lähes melkein täydellinen eli jätettiin siihen). Stoppeja, matolla selkeästi vaikeampi kuin luistavalla lumella.
Metallilla hyppynoutoa ja vinoja heittoja. Ei mennyt halpaan, mun super voltti korjasi ihan ilman apuja joka kerta! Nostot ja palautukset olivat siistejä & kohtuullisen nopeita.
Kaukot, voi kaukot. Se nyt vaan etenee. Seisomisesta maahan. Seisoo liika pitkänä ja siitä hankala mennä maahan ja ne tassut siirtyy sen 10cm. Jumittamaan en saanut, vaihdot muuten ihan napakoita.
Viuhkan osuus oli temppuilla illalla ja toimia kyljen lämmittemenä. Hoiti tämän homman erinomaisin arvosanoin.
Tänään kimppatreenit ulkona. Me tehtiin vain merkiltä ruutuihin lähetyksiä. Ruudut siis molemmissa suunnissa.
Ei mennyt halpaan kertaakaan vaikka oletti, niin kuunteli. Myös paikan hakua. Jätin lähelle sivuun yms. ja siitä ruutuun. Kerran matkalla seis ja ruutuun. Aikamoisen pätevästi se kyllä sinne hakee, ei voi muuta todeta. Ja kovaa.
Merkkiä, joka ihan ok. Myös siitä luopumista & kuuntelua.
Ihan lopuksi itsekseni seuraamista. Hauskaa se oli, yhtään en tiedä poikittiko.
Täytyy nyt kotosalla hioa niitä kaukojen liikeratoja. Hitsi. Ehkä palaan hyvään, tähän saakka toiminiseen metodiin: maahan mennessä peruutettava, sama seisomisesta istumisessa.
Viikko vielä ja hiihtolomalle!
Näihin maisemiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti