Virheitä ei pidä pelätä

No se on kyllä vaikeaa... virheistä ahdistuu! Mutta virheiden kautta saadaan parempaa ja pysyvämpää lopputulosta. Kuka uskoo?
No, pakko yrittää ja Voltille tänään(kin) kuuntelu ja jippo treenejä. Ja vähän kivaa rallattelua ja asennetta.
Merkit ovat Voltille haastavia. Jokainenhan tötsähän voi olla The Merkki. Tai sitten se mielletään The Merkiksi minne ei ollut lupa mennä eli silloinhan kannattaa vähän kiertää kauempaa ettei vaan tule kiusausta tehdä väärin. Merkille menohan on hauskaa. Tosin vielä hauskempaa olisi latasta merkiltä täysiä ruutuun. Miten vinossa voikaan koira olla ilman että kellahtaa kyljelleen...
Anne katsoi ensiksi pään asentoa seuraamisessa. Olen nyt vähän nostattanut sitä ja asennetta siinä samalla. Pikkuisenhan samalla tulee rillumarei-asennetta mukaan, mutta nyt siihen ei puututa. Pään asento selkeästä parantunut pienellä treenillä jo. Noin 3. askeleessa tulee pieni nuokahdus. Siitä huomautus ja palkkaa heti kun pysyi. Toista kertaa ei haksahtanut nuokkumaan. Tosin pieniä ja lyhyitä seuraamispätkiä.
Z haettiin virhettä ja laitettiin kuuntelemaan. Anne käskytti ensin läpi, ei ennakointeja tai edes tainnut huomata käskytyksiä. Toisella kerralla seis-seis-istu. Toisen pysähdyksen jälkeen en ottanut käskyllä mukaan, mutta läksi. No ohoh. Eipä uudestaan yrittänyt. Istuikin muuten napakasti, en siitä saanut virhettä aikaiseksi. Hyvä Voltti.
Sitten muutama vauhtituonti metallilla. Ei huomauttamista eli ei jankattu.
Sitten ruutu, siellä täällä tötsiä, näki kun vein niitä ja vikana keskelle yksi. Voi pöllö, kun lähetin merkille niin ampaisi sinne viimeksi viemälleni tötsälle. Tosin sen jälkeen ei tehnyt virheen virhettä. Ruutu löytyi erinomaisesti. Jos jäi hiukan liian reunaan, käskyllä korjasi itsensä keskelle.
Merkin kanssa sai tehdä taas kerran niitä "hellitä nyt" treenejä. Ollaan kuin viulunkieliä siellä merkillä "sano sano".
Lopuksi vain luoksetuloa suoraan, vähän stoppeja yms. isolla palkalla. Olihan siinäkin jo yhdelle treenille :)

On se kyllä hauska treenikaveri. Yrittää, ei ota nokkiinsa, jaksaa ja jaksaa. Huomauttaa ei tarte kuin kerran ja silloinkin se "kröhöm" tai "höpöhöpö" riittää.
Onneksi jaksoin ja ymmärsin tehdä sen kanssa pikkupennusta saakka paljon leikkimistä, tarjoamista yms. Luulen, että se oli oikea tie ja siksi haluaa yrittää kovasti. Lisäksi onhan se vaan niin nokkela, vähän liiankin. Hyvässä ja pahassa.
(vaaleanpunaiset lasit, vielä en anna niitä kiertoon)

Viuhka on _laiska_. Lisäksi se ei viihdy yhtään ulkona vaikka on hieno ilma. Haukkuu (!) sisälle melkein heti. Nukkuu, komentaa muita käyttäytymään, syö ja kerjää rapsutuksia.